Month: toukokuu 2015

Huomenna se alkaa

hellitMuistutukseksi vain, että ensimmäinen Helsinki Lit -festivaali starttaa ihan pian! Yle esittää festivaalin keskusteluja Teemalla ja Areenassa suorina lähetyksinä, mistä iso kiitos. Perjantaina 22.5. lauteille nousevat muun muassa Sofi Oksanen ja Mihail Šiškin, lauantaina 23.5. äänessä ovat Emma Hooper, Lena Andersson, Jörn Donner, Märta Tikkanen, Nura Farah ja Hassan Blasim. Peter Høegin, Monika Fagerholmin, Elina Hirvosen ja Jussi Valtosen perjantaiset puheenvuorot nähdään suorana vain Areenassa, mutta Teema-esitys on niillekin luvassa myöhemmin.

Aijai, jännittävää ja hienoa. Onnea tuoreelle festivaalille, toivottavasti kaikki sujuu kuin rasvattu ja jatkoa seuraa!

Täällä muuten ohjelmajohtaja Philip Teirin kiinnostava haastattelu, jossa Teir toivoo suomalaisen kirjallisuuskeskustelun muuttuvan yhteiskunnallisemmaksi ja värikkäämmäksi. En voisi olla enempää samaa mieltä.

Nytpä tahdon olla ma

Minusta tuli tänä keväänä kesämökinomistaja. Vanhan perhemökin omistajuus on kohdallani puoliksi vastentahtoista – ei mökin vuoksi, vaan siksi, että ränsistymään päässyttä mörskää on nyt pakko ryhtyä itse remontoimaan, mikä syö aikaa, rahaa ja hermoja. Oma tupa, oma lupa, omat laskut ja vastuut. Mökki on nykyvaatimustasolla mallia askeettinen: ei sähköjä, ei vettä, puucee sekä rämettyneet tontti ja ranta. Edessä tekemättöminä ovat isot päätökset. Tehdäänkö tästä talviasuttava? Hankitaanko sähköt ja miten? Entä vesi? Hartioita lysyyn painavat myös sekava jätevesiasetus ja byrokratia ylipäätään.

Kärsimättömänä tyyppinä olen ollut jo henkisesti huutamassa Huvila & huussi -tiimiä hätiin. Kaikki uusiksi kerralla, ei jäädä tuleen makaamaan, ei kiduttavaa kymmenvuotisprojektia tänne, kiitos! Realiteettien (lue: hoitovapaan kuiviin imeneen pankkitilin) persuksiin puraisun jälkeen on ollut pakko nöyrtyä ja alistua hitauteen. Vuosikymmenen mittainen työleiri lienee tosiasia, mutta ehkä siihenkin voi opetella suhtautumaan rennosti.

Kiinnostuneena (ja vähän kateellisena) olen seurannut Aika kypsä äidiksi -blogissa käynnissä olevaa kesämökin osto- ja remonttiprojektia. Tilanteemme on aika samanlainen, mitä nyt toiset hoitavat hommaa Lontoosta käsin. Samanikäiset lapsetkin meillä on. On ollut ilo seurata, kuinka vauhdikkaasti homma tuolla etenee. Meidän minityyppimme posketon kiinnostus kaikkia teknisiä vempaimia kohtaan on aiheuttanut sen, että googlea ja muita nykyaikaisia apuvälineitä kuten puhelimia voi ilman megakilareita käyttää vain lapsen nukkuessa tai poissa ollessa. (KÄTEEN!!! KÄTEEN!!! ANNA! KÄTEEN! KONE! NAPPI! NAPPIII!!! PAINAA PAINAA!!!) Niinpä kaikki suunnittelut, viestittelyt, tiedonhaut jne. hoidetaan meillä joko päikkäriaikaan tai öisin, mikä ei ole se kaikkein rationaalisin hetki isojen päätösten tekemiseen.

Niinpä täällä on lähestytty aihetta lähinnä teorian tasolla. Hannu Rinteen Perinnemestarin kesämökki (2015) on kelpo perusteos urbaanille mökkiuunolle, joka kaipaa omien pohdintojensa tueksi selkeästi aukikirjoitettua rautalankaopasta. Kirjan mökit ovat 60- ja 70-luvuilla rakennettuja tai sitä vanhempia, mutta uudemmankin mökin remppaajalle tarjolla on hyödyllistä tietoa viranomaismääräyksistä, budjetoinnista, talotekniikasta ja tietysti myös siitä kovimmasta ytimestä: eristämisestä, mökin kuivana pitämisestä, maaleista, tiivisteistä, ovista ja ikkunoista. Perinnemestari-sarjan kantavana ideana on kunnioittaa vanhojen rakennusten historiaa, tyyliä ja rakennustapoja, mikä tietenkin on järkevää. Minulle tarkoituksenmukaista on sekin, että kirja on tuore. Kun omat pohjatiedot ovat mitä ovat, on tärkeää voida luottaa siihen, että luettu tieto ei ole auttamattomasti vanhentunutta.


Ella Rädyn ja Hanna Marttisen Suomalainen metsäpuutarha (2014) on puolestaan erinomainen haaveilukaveri. Kirjan selailu herättää toiveet siitä, että meidänkin tontillamme voisi joskus olla jotain muutakin kuin kuutioittain epätoivotuissa paikoissa sijaitsevaa epämääräistä ryteikköä / biomassaa, josta haluaa vain päästä eroon (ja joka tälle luontoon muutenkin epäluuloisesti suhtautuvalle ihmiselle on loputon uhkien lähde, jossa lapseni kimppuun pääsyä odottavat käärmeet, punkit, myyrä(kuumee)t ja suunnilleen kaikki karhua pienemmät öttiäiset). Kirja esittelee kauniita, luonnollisen näköisiä metsäpuutarhoja, joita ei ole siloiteltu liiaksi. Mahtava oppikirja jokaiselle, joka on syntynyt multasormi keskellä kämmentä. Tämä sanojen rakastaja oppi opuksesta myös paljon uusia termejä: hikevä maa, ksantofylli, siemenystö. Sympaattista on sekin, että Dendrologian seuralla kerrotaan olevan “kärhökerho”… Hikevä olkoon Päivän hyvä sana – kuvaava ja informaatiota välittävä myös sellaiselle, joka ei ole sanaa koskaan aiemmin kuullutkaan.

Kuvitus on fantastisen kaunis, tosin itse olisin kaivannut lisääkin informatiivisia kasvikuvia, koska kasvien nimet eivät kerro minulle mitään. Hauskimmillaan lukukokemus olikin täyttä dadaa: “Varjoyrtti on selvästi voimakkaampi kuin valkotäpläimikkä. Keltapeippi on myös melko vahva, mutta sen saa pidettyä kurissa. – – Joka paikassa pärjäävä rönsyansikka, valko-vihreälehtinen kirjovuohenputki ja rönsytiarella leviävät juuri sopivasti.” Siis että mikämitä? Mutta kyllä kirjan avulla noviisikin alkuun pääsee. Kasvupaikkatyypin määrittelyyn annetaan selkeitä, konkreettisia ohjeita, ja kasvien valintaa opastetaan monesta eri näkökulmasta.

Unelmia, unelmia. Siperiankärhöä tänne, alppiruusuja tuonne, peitekasviksi ainakin kuunliljaa. Mutta jos nyt silti ensin ottaisi yhteyttä siihen ystävään, jolla on raivaussaha.

Mökinomistajan työkalupakki. Pohjapiirustus, tarjouspyyntöjä, teoriaopuksia. Ja paljon kahvia.

Ja kun nyt kehulinjalle lähdettiin: varsin hyödyllinen opus on ollut myös Janne Käpylehdon Mökille sähköt auringosta & tuulesta (2014), joka tarjoaa ihailtavan tiiviissä ja yleistajuisessa muodossa tietoa kesämökkien sähköistämisestä. Erityisen havainnollisia ovat sähköjärjestelmän mitoitukseen liittyvät kaaviot ja laskukaavat. Mekin tulemme todennäköisesti päätymään aurinkosähköön, muun muassa siksi, että paikallinen sähköyhtiö päätti hinnoitella itsensä ulos yhtälöstämme. Vaan mikäpä siinä.

HelMet-lukuhaasteessa edetään tällä luku-urakalla pari pykälää:
3. Vuonna 2015 julkaistu kirja (Perinnemestari)
9. Tietokirja

Hannu Rinne: Perinnemestarin kesämökki
WSOY (2015)
272 sivua
Kansi: Hannu Rinne, Jaana Viitakangas-Rinne

Ella Räty, Hanna Marttinen: Suomalainen metsäpuutarha
WSOY (2014)
175 sivua
Kansi: Hanna Marttinen

Janne Käpylehto: Mökille sähköt auringosta & tuulesta
Into Kustannus (2014)
92 sivua

Luovan työn edellytyksistä

lynchsugar

Kommentti on Eraserheadin ajoilta, nykyään Lynch ei kuulemma juurikaan käytä sokeria (miksi ei? kysyy nimim. Karkkinarkki -75).  Antakaa Davidille namia ja mania, niin saadaan se Twin Peakskin lopulta ulos. Tällä hetkellä todennäköisyys Lynchin paluulle vaikuttaa olevan 50 – 50, ainakin jos Dana Ashbrookia on uskominen. Jännää on.

Kirjan vuoden lukuhaaste osa 4 – David Nicholls: Kaikki peliin

Seuraavana lukuvuorossa olevalla lukuhaaste-kirjalla kuitataan peräti kahdeksan kohtaa HelMet-kirjastojen 50 kohdan listasta (no tämähän sujuu, 15/50 jo plakkarissa!). David Nichollsin esikoisromaanista Kaikki peliin (Starter for Ten, 2003, suomennettu 2012) on tehty myös elokuvaversio, siitä lisää postauksen lopussa.

10. Suositun kirjailijan ensimmäinen kirja
David Nicholls tunnetaan parhaiten bestselleristään Sinä päivänä (One Day, 2009) sekä muutamista käsikirjoittamistaan Rakkautta ja rimakauhua -jaksoista. Myös tuoreinta Yhtä matkaa (Us, 2014) -romaania on kehuttu. Kaikki peliin -teoksesta voi löytää monia Nichollsin myöhemmästä tuotannosta tuttuja elementtejä kuten nokkelaa sanailua, pop-kulttuuriviittauksia ja nuorten aikuisten kasvukipujen kuvauksia, mutta vielä hiomattomassa muodossa – tyypillinen esikoisromaani siis.

8. Kirja, jonka tapahtumat sijoittuvat Suomen ulkopuolelle
27. Nuorille tai nuorille aikuisille suunnattu kirja
48. Kirja, joka kertoo henkilöstä, joka on eri sukupuolta kuin sinä
Romaanin päähenkilö on 19-vuotias nörttipoika Brian Jackson, joka pääsee yliopistoon lukemaan kirjallisuutta. Opiskelu jää kuitenkin sivurooliin, kun muut opiskelijaelämän houkutukset – viina, bileet ja naiset – vievät huomion. Brianin ensimmäisen yliopistovuoden tärkein tehtävä tuntuukin olevan lumoavan kauniin Alice Harbinsonin hurmaaminen, mikä ei finninaamaiselta mammanpojalta oikein suju. Tärkeää on myös Yliopistovisa-tietokilpailuun osallistuminen.

 
kaikkipeliin
Brian on nolojen tilanteiden nuorukainen, joka onnistuu jatkuvasti tekemään itsestään ääliön. Mokailun seuraaminen voisi pienissä määrissä olla hauskaakin, mutta Nicholls vie tilanteet yli ja toistaa samaa kaavaa loputtomiin. Kirjan 414 sivusta olisi hyvin voinut karsia puolet. Toilailujen pitkittämisellä ei saavuteta mitään, ja käänteet ovat puuduttavan ennalta-arvattavia. Yliopistoelämän ja itsenäistymisen kuvaukset ovat eittämättä osuvia, mutta ei tämä minun maailmaani koskettanut – tiedä häntä, tuntevatko parikymppiset kirjan enemmän omakseen. Toisaalta Nicholls pelaa 80-luvun nostalgialla, josta nykynuoret eivät välttämättä kostu paljoakaan.

15. Kirja, jonka lukemista olet harkinnut jo pitkään
38. Kirja, jonka lukemisen olet aloittanut, mutta joka on jäänyt kesken
Kaikki peliin oli minulle vaikea kirja, jonka loppuun lukeminen tuntui kuitenkin tärkeältä. Hankin sen ollessani viimeisilläni raskaana, sillä arvelin tarvitsevani laitokselle kevyttä luettavaa. Nicholls tuntui symbolisesti sopivalta, sillä olin lukaissut One Dayn häämatkallani ja pitänyt siitä. Lisäksi Kaikki peliin -nimi tuntui osuvalta tulevaa koitosta ajatellen – ja voi, kuinka oikeassa olinkaan. Kun kaikki ei sitten mennytkään putkeen, tuli Nichollsin kirjasta minun sairaalakirjani, joka kulki mukana odotushuoneissa, sairaaloissa ja julkisissa kulkuvälineissä. Kun lääkärissä juokseminen myöhemmin loppui, oli opusta vielä hieman jäljellä, mutta minä en pystynyt koskemaan siihen pitkällä tikullakaan. Romaani pyöri kotona vuoden, kunnes nakkasin sen roskiin. Kaikki peliin on ensimmäinen ja toivottavasti viimeinen kirja, jonka olen heittänyt pois etsimättä sille jatkokäyttöä, mikä kertoo jotain traumatisoitumisen asteestani. Lukukokemukseen tapahtumat eivät vaikuttaneet, sillä kirjastosta haetun lainakappaleen pääsin nopeasti loppuun. Vain se yksi tietty kirjayksilö, johon olin mennyt lataamaan rutkasti symboliarvoa, oli minulle liikaa. Kyllä ihminen on pimeä olio.

47. Hauska kirja
Tämä on paras ja kenties ainoa kunnon syy tutustua Nichollsin romaaniin. Helppolukuinen viihdeteksti on sujuvaa, mutta juonen ja rakenteen tasolla ongelmia riittää. Jos nyt ei hyvää, mutta kelvollista aurinkotuoliviihdettä kumminkin.

2. Kirja, josta on tehty elokuva
Elokuvaversio Heikoin lenkki (2006) ei ole kirjaa kummempi. DVD:n kansipaperin mukaan kyseessä on “älykäs romanttinen komedia”… noh… ei. Ei älykäs, ei romanttinen saati hauska. Outoa, että Nichollsin lempeys ja lämpö (ja “wit”, tämä sana, joka niin huonosti kääntyy suomen kielelle) eivät välity valkokankaalle, sama tympeys vaivasi One Dayta (2011). Plussaa The Curen hiteistä sekä nuorista James McAvoysta, Rebecca Hallista ja Benedict Cumberbatchista, joista McAvoy näyttelee itse asiassa aivan kelvollisesti. Tuottajaportaassa on mukana niinkin isoja nimiä kuin Sam Mendes ja Tom Hanks, mutta eivät hekään ole kyenneet tätä nostamaan – sekä kirjan että elokuvan suurin ongelma kun on substanssin puute.

 

David Nicholls: Kaikki peliin
Otava (2012)
414 sivua
Alkuteos: Starter for Ten (2003)
Kääntäjä: Sauli Santikko
Alkuteoksen kansi: Hodder & Stoughton

 

Heikoin lenkki
Alkuperäisnimi: Starter for 10 (2006)
Ohjaaja: Tom Vaughan
Käsikirjoitus: David Nicholls
Pääosissa: James McAvoy, Alice Eve, Rebecca Hall, Benedict Cumberbatch, Dominic Cooper
Tuottajat: Gary Goetzman, Tom Hanks, Pippa Harris
Julkaisija: Future Film

© 2017 Hyviä sanoja

Theme by Anders NorenYlös ↑