Month: lokakuu 2018

Kirjamessujen kohokohtia

Helsingin Kirjamessut teki tänä vuonna kävijäennätyksen. Tiedotteen mukaan messuilla vieraili neljän päivän aikana yli 85 600 kävijää, joista peräti 19 prosenttia oli ensikertalaisia. Luvussa lienevät mukana myös ilmaisliput, joita tänä vuonna oli jaettu ainakin 9 000 fuksille. Hieno tulos joka tapauksessa!

Kirjamessukävijä osti messuilta keskimäärin kuusi kirjaa, mikä tuntuu aika paljolta. Viime vuonna luku oli sama, vuonna 2016 kirjoja ostettiin viisi. Itse jäin tuosta luvusta hieman, joskin sain kustantamoiden bloggaajille järjestämistä tilaisuuksista mukaani muutamia arvostelukappaleita. Muutoinkin harjoitin harvinaista mutta välttämätöntä kohtuutta ja nakuttelin kiinnostavat uudet kirjatuttavuudet pääasiassa kirjaston varausjonoon.

Uuden ohjelmajohtajan Ronja Salmen puhuttiin ennakkoon uudistavan Kirjamessut tyystin, mutta henkilökohtaisesti en kokenut messujen muuttuneen lavojen nimiä lukuun ottamatta mitenkään olennaisesti. Isoin positiivinen mylläys oli tehty lasten alueelle, jossa oli aidosti viihtyisää ja jossa vietimme sunnuntaina lapsen kanssa monta tuntia. Tästä iso kiitos! Alueen viihtyisyys näkyi sitä paitsi suoraan lapsen käytöksessä: viime vuonna kiinnosti lähinnä metrilaku, nyt seurattiin esiintyjiä, luettiin, piirrettiin yhdessä kuvittaja Nadja Sarellin kanssa (valtavan inspiroivaa, kiitos!), käytiin silittelemässä lukukoira Börjeä ja harmiteltiin kovasti, kun tuli aika lähteä kotiin.

Haastatteluja ja keskusteluja ehdin kuunnella ainakin parikymmentä. Saara Turunen puhui Sivuhenkilö-romaanistaan useaan otteeseen monella eri lavalla. Keskustelut avarsivat pääosin hienosti teoksen maailmaa ja kirjoituskontekstia, vaikka asetelmaltaan kiinnostavimmasta kohtaamisesta kriitikko Antti Majanderin kanssa ei saatukaan lopulta kovin paljon irti. Kun ohjelmaslotti on mitaltaan 20-30 minuuttia, on selvää, ettei missään aiheessa päästä erityisen syvälle. Silloin parhaiten toimivat tarkasti rajatut puheenaiheet, jolloin päästään pujahtamaan suoraan asiaan. Ja hyvät puhujat ovat tietysti aina hyviä puhujia: tältä vuodelta nostaisin esiin ainakin Masha Gessenin ja Antti Nylénin.

Jatkossa toivoisin enemmän keskittymistä, syventymistä ja pidempiä slotteja, sillä parhaimmillaan messukohtaamisetkin voivat mennä ihon alle ja olla kaikille osapuolille merkittäviä. Itselleni tärkeää oli päästä kuulemaan Mia Kankimäkeä, joka keräsi mielestäni yllättävänkin suuren kuulijajoukon Esplanadi-lavalle. Koin, että Kankimäen kirjat olivat koskettaneet lukijoita (muitakin kuin minua) ja että niiden kirjoittajan kohtaaminen, vaikkakin etäältä, oli paitsi tapa kiittää, myös osoittaa jotakin melko epämääräisesti hahmottuvaa kunnioitusta kirjoittajaa kohtaan. Yleisössä oli poikkeuksellisen paljon hymyä ja ihmeellistä, kollektiivisesti koettua liikutusta.

Mia Kankimäki (oik.) ja Katja Kallio

Kustantamot olivat järjestäneet tänäkin vuonna kirjabloggaajille mukavasti tilaisuuksia. Itse osallistuin Bonnierin, S&S:n ja Teoksen kokoontumisiin, joissa tuoreista kirjoistaan kertoivat Anja Snellman, Antti Heikkinen, Satu Vasantola, Veera Nieminen, Liina Putkonen, Annastiina Heikkilä, Ida Salminen, Katja Lahti, Lauri Ahtinen, Sabine Forsblom, Mia Franck, Hannu-Pekka Ikäheimo, Jarno Hartikainen, Rafael Donner, Kati Rapia, Henriikka Tavi, JP Pulkkinen ja Mirjam Lohi. Kaikki tilaisuudet olivat antoisia. Etenkin S&S:llä onnistuttiin löytämään esillä olleista teoksista yhteisiä teemoja, ja keskustelu syveni mukavasti ohi perinteisen markkinointipuheen.

Kirjamessut ovat toki mitä suurimmassa määrin myynti- ja markkinointitapahtuma, mutta niiden luonne on moniin muihin messuihin verrattuna kovin erilainen. Minulle messut ovat ennen kaikkea tilaisuus tutustua uuteen kirjallisuuteen ja intoutua vanhasta, enkä ole messuhallissa koskaan tuntenut, että menekinedistäjät olisivat kimpussani jotenkin epämiellyttävällä tavalla. Vaikka omat kukkaronnyörini ovat kirjojen suhteen melko tiukalla, pyrin aina tutustumaan kiinnostaviin kirjoihin jälkikäteen ja suosittelemaan, jos suositeltavaa on. Kirja- ja kulttuuripuhetta on sitä paitsi nykyisin tarjolla ainakin perinteisessä mediassa niin niukasti, että Kirjamessujen hälyisten käytävien keskustelutkin tuntuvat keitailta erämaan keskellä.

Kuolema Kirjamessuilla

Olen keski-ikäisessä elämässäni päätynyt siihen vaiheeseen, että joudun piakkoin, tavalla tai toisella, selvittämään välini sairauden, kärsimyksen ja kuoleman kanssa. Vaikka kuolema ei juuri tällä hetkellä ole akuutti aihe, se voi minä tahansa hetkenä olla: takana on oma vakava sairastuminen, vanhemmat alkavat olla kirjaimellisesti vanhoja ja ystävienkin kanssa tapaamiset alkavat yhä useammin niin oman kuin lähipiirinkin vointien selvittelyillä. Sairaudet ovat arkipäiväistyneet, ja kuolema, vaikkei sitä haluaisi ajatella, on meidän nelikymppistenkin rivejä jo harventanut.

Ja elämä, sillä nyt muutenkin on tapana jysäytellä hamarapuolella juuri silloin kun sitä vähiten odottaa.

Olen tainnut pelätä kuolemaa koko aikuisikäni, välillä vähemmän aktiivisesti, välillä hysteerisesti. Siksi päätin (hieman tärisevin käsin) tarttua kahteen tänä vuonna julkaistuun kirjaan, jotka menevät suoraan päin pelkoni kohdetta. Toimittaja Henna Mäkelinin oman lapsen vakavasta sairastumisesta kimmokkeensa saanut Kuolema – kaikki mitä olet aina halunnut tietää ja lääkäri Juha Hännisen kymmenien vuosien saattohoitokokemukseen perustuva Kuolemme vain kerran lähestyvät aihetta kiinnostavasti eri kulmista. Kirjojen seurassa on helppo olla, sillä ne puhuvat kuolemasta arkisesti, ymmärrettävästi ja tyynnytellen. Enkä tarkoita tyynnyttelyllä nyt sitä tavanomaista kaiken kuolemiseen liittyvän vaimentamista, vaan rauhallista suhtautumista vääjäämättömään.

Juha Hänninen on saattohoitotyötä 25 vuotta tehnyt lääkäri, jonka filosofisessa kirjassa on elementtejä muun muassa esseestä, vakavasta tietokirjoittamisesta ja paikoin jopa pamfletista. Kirjan takakannessa kerrotaan sen olevan “kirja kaikille kuolevaisille”, ja harvoinpa osuu mainosteksti yhtä nappiin. Hännisen blogiteksteihin pohjautuvassa tekstikokoelmassa on rönsyä ja röyhelöä (välillä liiankin kanssa, toistoa olisi voinut karsia), ja paljon myös hymyä ja huumoria. Hänninen esittelee lääkärin näkökulman kuolemiseen ja puhuu paljon jokaisen ihmisen oikeudesta hyvään kuolemaan ja saattohoitoon.

Tämä on kirja, jonka toivoisin mahdollisimman monen lukevan. Mietin jo, kenen joululahjapakettiin tohtisin sen kääräistä, sillä niin vain on, että kuoleman ajattelua on aika vaikea kenellekään suositella ulkoapäin, jos henkilö ei itse ole siihen valmis. (Pilaan vielä jonkun joulun.)

Mäkelinin kirja on minulla yhä hieman kesken. Toivottavasti en tee sille kohtuutonta väkivaltaa toteamalla sen olevan näistä kahdesta teoksesta puhdasverisempi tietokirja. Mäkelin on haastatellut kirjaansa eri alojen tutkijoita ja asiantuntijoita. Lisäksi ääneen pääsevät monet vakavasti sairaat henkilöt, joiden kuolema on lähellä. Kirja tarjoaa myös konkreettisia vinkkejä esimerkiksi perunkirjoituksen tekoon tai kuoleman käsittelyyn lasten kanssa. Yleissävy ei kuitenkaan ole synkkä, vaikka muutaman kyyneleen taisinkin lukiessani tirauttaa. Molemmissa kirjoissa päällimmäiseksi jää humaanius ja elämänilo.

Lavan karnevalistinen ilmapallosomistus oli tämän aiheen kohdalla sopivan sopimaton – tykkäsin!

Hänninen ja Mäkelin keskustelivat kirjoistaan Helsingin kirjamessujen Hakaniemi-lavalla torstaina 25.10. Haastattelijana oli Johanna Forss. Parinkymmenen minuutin ohjelmaslotissa ei kirjoihin tietenkään päästy kovin syvälle, eikä hälyinen messuhalli ehkä muutoinkaan ollut otollisin ympäristö aiheen käsittelylle. Kirjailijakaksikon rauhallinen esiintyminen teki kuitenkin vaikutuksen. Uskallan suositella lämpimästi molempia teoksia.

 

Juha Hänninen: Kuolemme vain kerran
Otava (2018)
175 sivua
Kansi: Maija Vallinoja

 

Henna Mäkelin: Kuolema – kaikki mitä olet aina halunnut tietää
Kustantamo S&S (2018)
188 sivua
Kansi: Tiia Javanainen

Helsingin kirjamessut 2018: lippuarvonta *päättynyt*

On jälleen aika Helsingin kirjamessujen, ja sehän merkitsee lippuarvontaa!

 

Arvon kirjamessuille kaksi päivälippua, jotka saa käyttää haluamanaan ajankohtana. Osallistu kommentoimalla tätä postausta. Kommentointi vaatii sähköpostiosoitteen jättämistä, mutta osoitetta ei julkaista. Jätäthän toimivan sähköpostiosoitteen, sillä lähetän liput siihen. Arvonta päättyy sunnuntaina 21.10. kello 23.59, ja voittajat saavat liput meiliinsä maanantaina.

 

EDIT. Liput on arvottu, ja ne menivät nimimerkeille Pirjo Toikka ja Ida. Liput on lähetetty voittajille. Kiitos kaikille osallistumisesta!

© 2018 Hyviä sanoja

Theme by Anders NorenUp ↑