Naisasia ja feminismi ovat olleet lukulistallani korkealla alkuvuonna. Virginia Woolfin Oman huoneen ja Koko Hubaran Ruskeiden Tyttöjen lisäksi olen lukenut pitkästä aikaa Minna Canthia, kirjailijan 175-vuotisjuhlavuoden inspiroimana.

Pienoisromaani Hannassa (1886) nimihenkilön sinisilmäisyyttä oli väliin vaikea kestää, mutta sen kautta Canth teki kyllä varsin näkyväksi, kuinka heppoisilla tiedoilla ja taidoilla nuoret naiset 1800-luvun lopulla pesistään lensivät ja mitä odotuksia naisiin ja miehiin kohdistettiin. Näytelmässä Työmiehen vaimo (1885) ihastuin ikihyviksi Homsantuuhun, en muistanutkaan hahmon riehakasta omapäisyyttä. Suvi Aholan Mitä Minna Canth todella sanoi (2019) toimi teosten rinnalla hyvänä taustoittajana.

Canthin teokset ovat tietenkin aikansa kuvia, hyvässä ja ”pahassa”. Työmiehen vaimon asetelmallisuus olisi nykykirjallisuudessa lähinnä koomista, mutta Canthin missio oli tuoda naisten alistettu asema päivänvaloon ja sen hän teki uskomattoman rohkeasti ja hyvin. Ihastuin myös jälleen Canthin kieleen, sen selkeyteen ja elinvoimaisuuteen, sekä hänen suoraselkäisyyteensä, jossa on kuitenkin mukana huumoria. Sivistyneenä ihmisenä Canth ei (pelkästään) saarnaa, vaan pohtii ja haluaa saada lukijankin pohtimaan, etsimään ratkaisuja, löytämään syitä. Eikä suinkaan ole haitaksi muistuttaa itseään, kuinka olemattomat ovat naisen vaikutusmahdollisuudet omaan elämäänsä olleet Suomessakin vielä hyvin vähän aikaa sitten.

Kaikkea tätä vasten resonoikin sitten aika lailla voimakkaasti Canthien jälkeen lukemani Henriikka Tavin Tellervo (2018), joka sukeltaa rytinällä nykynaisen ongelmiin. Juonen tasolla ollaan chick litin perusasetelman äärellä: Tavi kertoo keski-ikäistyvän Tellervon ja hänen parin ystävänsä epätoivoisista yrityksistä löytää elämänkumppani. Avuksi löytyy rakkausguru Rori Raye, jonka innoittamana Tellervo ja tämän ystävä Henni perustavat rakkausopintopiirin. Tarkoituksena on yhdistää naisten feminiiniset energiat, jotta heistä tulisi miesten silmissä vastustamattomia. Tässä kohtaa Tavin silmäkulmassa on kosolti ilkikurista pilkettä.

Tavi tasapainottelee kuitenkin taitavasti koomisen ja traagisen rajalla. Hetkittäin, mutta vain hetkittäin, Tellervoa voi lukea kuin chick lit -romaania. Sitten rekisteri vaihtuu, ja Tavi liu’uttaa lukijan hieman sivuun, paikkoihin, joissa on pakko reflektoida lukemaansa hieman vakavammin.

Jos Canthin naisilla ei ollut kohtaloonsa pienintäkään sananvaltaa, on asetelma keikahtanut nykymaailmassa ympäri. Tellervolla on kaikki mahdollisuudet ja kenties jopa epämääräinen tunne velvollisuudesta rakentaa elämästään moitteeton, siisti rakennelma. Tellervon pyrkimys onkin enemmän hallita elämäänsä kuin varsinaisesti elää sitä. Hän on nainen vailla ominaisuuksia, ja hänen tavoitteensa määrittyvät ulkoapäin. Tellervon elämä on kuin kattava lista siitä, mitä toksinen feminiinisyys voisi olla: tiukkoja ulkonäköön, seksiin ja lisääntymiseen kohdistuvia paineita. Elämänhallinnan vaatimuksesta seuraa vääjäämättä ahdistus, kun kaikki palaset eivät aina loksahtelekaan kauniisti paikoilleen.

Runoilijana tunnettu Tavi haastaa esikoisromaanissaan myös realistisen kerronnan perinnettä. Lukemalla romaanin nimeltä ”Tellervo” emme lopulta opi kovinkaan paljon kirjan nimihenkilöstä, sillä Tellervo itse on tehnyt itsestään (kenties vastoin parempaa ymmärrystään) pelkän kuoren, metahenkilön. Tellervon sisus on tyhjä, sillä hän on viimeiseen asti kiinnostunut vain siitä, miltä asiat näyttävät. Romaanissa tyhjät kuoret kolisevat toisiaan vasten ja ihmissuhteet ovat pelkkää pyrkimystä manipuloida omaa ja toisen mieltä. Ja tähän kaikkeenhan tuotetaan loputtomasti keinoja, joita voi ostaa netistä. Rahalla saa muokattua itsestään vaikkapa ”magneettisen naisen”, ”modernin seireenin”, kuningattaren, joka on valuvaa, tahmeaa hunajaa (ja joka näin vetää miehiä puoleensa).

Olen iloinen, jos otat minuun yhteyttä, mutta ystäväksi en kuitenkaan halua ruveta, Tellervo tekstasi. Tekstiviesti tuntui tähän tarkoitukseen sopivimmalta. Muutaman päivän päästä Jarkko viestitti, että hän ymmärsi, mutta toivoi että ystävyys vielä joskus olisi mahdollista. Muutaman päivän kuluttua Tellervo vastasi, että kyllä hän uskoi että ystävyys olisi jo mahdollista. Hän oli tällä välin tutustunut James Baueriin, joka oli luvannut opettaa yksinkertaisen tekstiviestikaavan, jolla entisen poikaystävän saisi palaamaan takaisin. 47,50 dollaria ja käsittelykulut ei ollut suuri hinta onnellisesta rakkauselämästä, ja James Bauer oli sentään mies.

Mitä Minna Canth Tellervosta ja 2000-luvun naisesta sanoisikaan.

 

Henriikka Tavi: Tellervo

Teos (2018)

233 sivua

Kansi: Jani Pulkka