Oikeastaan otsikon kuuluisi olla “ensimmäinen tunti”, sillä juuri tuon kauempaa en ehtinyt olla torstaina paikalla työpäivän ja erinäisten iltasella hoidettavien velvollisuuksien välisenä aikana. Tunnissa ehdin bongailla kirjailijoita, ihmetellä Sofi Oksasen ympärillä pyörinyttä hässäkkää, juoda kupin kahvia, ostaa yhden lahjakirjan sekä muuten vain nuuskutella Messukeskuksen innostunutta tunnelmaa.

IMG_0781
Yhden keskustelunkin seurasin. Laura Honkasalo, Taina Latvala ja Tua Harno puhuivat Baba Lybeckin kanssa vahvoista naisista ja vahvoista rakkaustarinoista. Aihe oli aika kliseinen, eikä keskustelussa päästy oikein puusta pitkään. Jäinpähän taas miettimään tuota “vahva nainen” -termiäkin. Jos nainen on vahva, hän on tervaskanto ja sinnittelijä. Jos mies on vahva, hän on fyysisesti vahva. Näin kai se menee.

messut2
En ole lukenut kolmikon uusimpia teoksia, mutta vanhempia kyllä, ja pidän kovasti jokaisen kirjoitustyylistä. Suurimman vaikutuksen keskustelijoista teki Tua Harno, joka esitti mielipiteensä napakasti ja jäsennellysti. Pääkoppaan jäi resonoimaan Harnon kommentti “nykymaailmassa ei ole suurempaa rikosta kuin se, että on onneton” – ja tuo onnettomuuskin on nykyisin jokaisen oma vika, koska henkilökohtaista valinnanvaraa on käytännössä rajattomasti. Julmaa, itseä ja toisia kohtaan. Harnon uutuus Oranssi maa kiinnostaa nyt joka tapauksessa kovasti.

Huomenna uudestaan, toivottavasti hieman paremmalla ajalla. Jos muistaisi ottaa oikean kamerankin mukaan.