Tartuin Kirjan vuoden 2015 -lukuhaasteeseen innolla, mutta niinpä se vain kesken jäi. Jossain vaiheessa vuotta huomasin sivuuttaneeni koko jutun, tai ainakaan se ei enää suoraan vaikuttanut kirjavalintoihini.

Tarkastuslaskennan perusteella kirjahaasteesta tuli suoritetuksi 33/50. No, ei se hullummin ole, kun ottaa huomioon, että lukemieni kirjojen yhteismäärä oli tänä vuonna ehkä parikymmentä (bad bookblogger, ei pidä lukemisistaan edes kirjaa!). Kaikesta en ole tänne kirjoittanut, koska kaikesta ei ole ollut (kaunista tai kiinnostavaa) sanottavaa. Yhdentekevää kirjallisuutta on tähänkin vuoteen mahtunut kyllin.

Lukuhaaste oli kyllä siitä mainio, että se laittoi miettimään omia kirjavalintakriteerejä. Pari sellaistakin opusta luin, joihin en muutoin olisi takuulla tarttunut: Laila Hietamiehen Rakkaani tuli vuorilta ja Andy Weirin The Martian. Ja onhan se nyt järkyttävää huomata oma urautumisensa. Luen näemmä pääasiassa länsimaista, naisten kirjoittamaa nykyproosaa, vaikka koko maailma olisi auki! Enkä ole muka koko vuonna lukenut yhtään sarjakuvaa tai yli sata vuotta vanhaa kirjaa?!

Tästä intoutuneena voikin sännätä suoraan Helmetin 2016-lukuhaasteen kimppuun ja katsoa kuinka ämmän käy. Haasteet ovat hauskoja leikkejä, mutta voi niistä olla hyötyäkin. Lukumaratoneihin osallistuminenkin kiehtoo, mutta tässä elämäntilanteessa yli tunnin mittaisen yhtäjaksoisen lukuhetken järjestäminen tuntuu kovin vaikealta. Ehkä muutaman vuoden päästä?

Mutta nyt:

uusivuosi