Flow-viikonloppu tuli ja meni, ja olipas hauskaa (kesäflunssasta huolimatta). Isojen tuttujen nimien lisäksi tuli tutustuttua moniin uusiin artisteihin, joista osaan olisin tuskin muuten tullut törmänneeksi. Spotify-soittolistoille on nyt lisätty ainakin Lianne La Havasia, Songhoy Bluesia, Forever Pavotia, Janne Westerlundia ja etenkin timanttista Jukka Nousiaista (joka veti Flow-keikkansa yksin Jukka & Jytämimmien tarun ilmeisesti loputtua juuri Flow’n alla). Kiitos kuratoinnista, Flow-immeiset!

Lännen-Jukka, pallolava, perjantai-illan hämy. Beck, päälava, sunnuntain aurinko.

Lännen-Jukka, pallolava, perjantai-illan hämy. Beck, päälava, sunnuntain aurinko.

Festarin kohokohtia olivat sunnuntai-illan Beck ja Florence + The Machine, aivan sairaan kovia molemmat, vaikka hyvin eri syistä. Pelkäsin etukäteen, että etenkin Beck voisi olla kylmäkiskoinen diiva, mutta mitä vielä, hyväntuulisempaa hemmoa sai hakea! Keikka oli hysteerinen sekoitus viimeisen päälle ammattitaitoista ja innovatiivista muusikontyötä, sekopäistä hillumista, käsittämättömiä välispiikkejä ja bändin sisäistä toveruutta ja hyvää mieltä, jota riitti yleisölle asti. Parhautta, niin kuin tavataan sanoa.

Florencesta en sitten taidakaan sanoa paljon mitään. Aleksi Kinnunen kiteytti kokemuksen hienosti Hesarissa ja sanoi kaiken tarpeellisen. Keikan jälkeen oli taivaallinen, jyrän alle jäänyt olo, joka ei unohdu ihan heti. Ihana Florence Welch. (Lisää ylisanoja tähän.)

Henkilökohtaisesti tärkeä kohtaaminen oli myös Ride sinisessä teltassa perjantaina. Muistan, miten täpisin, kun äiti toi Ruotsin-tuliaisina kesällä 1992 Going Blank Again -levyn, jonka sisäänpäin kääntynyt fiilistely osui lujaa angstiseen teiniin. Nyt, vaivaiset 23 vuotta myöhemmin, kenkiintuijottelusta ei näkynyt jälkeäkään, sillä lavalla reuhasi varsin ekstrovertti pumppu. Osa taiasta ja etäisestä viileydestä oli kenties kadonnut, mutta hei, ei haittaa. Laulajan ääni oli kunnossa, lavalla ei vaikutettu leipääntyneiltä ja nostalgiatrippi toimi. Kumarran.

Loppuun vielä kaunis sanaklusteri Riden keikan avanneelta Leave them all behindilta. Ensi kertaan, Flow! (Ja anteeksi ankeat kännykkäkuvat.)

”Just to see
We’ve got so far to go
Until we get there
Just let it flow”

(sanat: Mark Gardener)

 

flow1