Olin sitten viikonloppuna Pariisissa. Mahtava ajoitus. Oli tarkoitus viettää laatuaikaa parin ystävän kanssa: musiikkia, museoita, kirjakauppoja, kiireetöntä ja rentoa oleilua, viiniä ja hyvää ruokaa… No, ei ihan.

En valita, meillähän kävi tuuri. Olemme takaisin kotona, ja elämä jatkuu. Hotellimme oli parin kilometrin päässä pahimmasta actionista, emmekä nähneet mitään. Perjantain ja lauantain välinen yö meni hälytysajoneuvoja ja helikoptereita kuunnellessa (ja uutisia seuratessa), mutta siinä se. Ei varsinaisesti tarvinnut pelätä oman turvallisuutensa puolesta. Mutta silti.

paris1
Liippasihan se nyt kuitenkin läheltä. Hotelli, johon meidän alun perin piti mennä (mutta joka jäi varaamatta sattuman / kohtalon oikun / universumin väliintulon / saamattomuuden / intuition (valitse sopivin vaihtoehto) vuoksi, olisi sijainnut 400 metrin päässä Bataclanista. Eagles of Death Metalin keikkakin oli tullut bongattua, että jaksaisikohan tuonne mennä. Vaikka mitään ei olisikaan käynyt, olisi tuo skenaario ollut aika monta pykälää kammottavampi.

s&co1
Miten tämä nyt tähän blogiin liittyy? Eipä juuri mitenkään. Paitsi ettei suunnittelemaani vasemman rannan kirjakauppakatsausta ole nyt sattuneesta syystä tulossa. Shakespeare & co:lla kävimme kolkuttelemassa sekä lauantaina että sunnuntaina, mutta ovet pysyivät kiinni. Ymmärtäähän tuon.

2015-11-171

En tiedä. Mietin pitkään, bloggaanko mitään. Twiitatakaan en paikan päältä jaksanut, kun se tuntui niin… triviaalilta. Eikä minulla ole hätää, kun sain lennähtää takaisin tänne muka-turvalliseen lintukotoomme, mutta jotenkin olen kamalan huolissani pariisilaisten jaksamisesta. Kun eihän tämä tämmöinen nyt vaan käy. Ei taas. Haluaisin olla vihaisempi, mutta olen lähinnä vain surullinen.

paris2

Lohdullisinta oli huomata Pariisin katoamaton kauneus, ja se, ettei niin iso kaupunki pysähdy ikinä. Ei, vaikka mitä tapahtuisi. Kun ei se voi. Lauantaina oli viidennessä kaupunginosassa ruuhkaa niin kahviloissa kuin lelukaupassakin, vaikka ulkona liikkuminen ei suositeltavaa ollutkaan. Se elämä, se tuntui ja tuntuu hyvältä.

Vaikka onhan tässä prosessoitavaa.