Sisko Savonlahden esikoisromaani Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu on raivostuttava kirja. Omaa elämäänsä alisuorittava päähenkilö on ärsyttävä, itsekeskeinen kaupunkisinkku, joka ei yli kolmekymppisenäkään ole löytänyt paikkaansa maailmassa. Naisella ei ole työtä, ei pysyvää ihmissuhdetta, ei intohimoja juuri muuhun kuin sipsien syömiseen, nukkumiseen ja valittamiseen. Ote kirpoaa, mitään ei saa tehtyä vaikka pitäisi pitäisi. Rationaalisinta, mitä henkilö saa aikaiseksi, taitaa olla Ketipinor-reseptin hakeminen lääkäriltä.

Kuulostinko tuomitsevalta? Siltä minusta nimittäin tuntui romaania aloittaessani. En ollut ollenkaan varma, haluaisinko käyttää aikaani haahuilusta ja vatvomisesta lukemiseen. Kunnes sitten ymmärsin hieman zoomata ulos: ei kyse ole tästä yhdestä naisesta, vaan sukupolvikokemuksesta. Sosiologin tai antropologin viitta harteilla romaanin ansiot on helpompi nähdä. Niin kuin sekin, ettei tämänkaltaisista naispuolisista hahmoista, joiden jatkuva kokemus elämästä on (syystä tai toisesta) epäonnistuminen, ole varsinaisesti kirjoitettu kaanonia kukkuroilleen.

Rajattomat mahdollisuudet eivät romaanin kolmekymppisille merkitse vapautta, vaan ainoastaan ahdistusta jatkuvasta valitsemisesta. Ja sitten on vielä se pirkaleen somekin. Kun kaikki postaavat kuvia täydellisestä elämästään, tuntuvat ns. epäonnistumiset kahta kauheammilta.

Päähenkilö kuuluu sukupolveen Y, ja näin X-sukupolvelaisena hämmästyin, kuinka vähän lopulta samastuin Savonlahden antisankarittareen. Elämme samassa pähkähullussa maailmassa samojen lainalaisuuksien kanssa, mutta meistä äksistä aika moni ehti kuitenkin saada esimerkiksi sen vakityöpaikan ja “uran”, ennen kuin työelämä tyystin fragmentoitui. Me haaveilemmekin puolestamme downshiftaamisesta – niin tosin haaveilee Savonlahden päähenkilökin, ensin pitäisi vain olla jotain, josta downshiftata.

(On myös hyvin mahdollista, etten enää vain muista, millaista kolmekymppisyys oli. Tai halua myöntää itselleni, että olin nuorempana pitkiä aikoja ihan yhtä pihalla. Luojan kiitos, että ehdin perheellistyä aikana ennen Tinderiä.)

Savonlahti on taustaltaan toimittaja, ja kirjoituskokemus näkyy tekstin sujuvuutena ja luontevuutena. Maininnan ansaitsevat myös kirjoittajan erinomainen rytmitaju sekä teoksen lakoninen, iskevä huumori.

“Olen ottanut varmaan liikaa selfieitä”, Perttu sanoo painettuaan föönin pois päältä. “Tajusin tänään, että vedän nykyään vatsaani sisään aina, kun ajan kelikameran ohi.”

 

Sisko Savonlahti: Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu
Gummerus (2018)
304 sivua
Kansi: Hilla Semeri