Tag: Fabula

Lue minulle ääneen

Voi äh, mikä helmikuu. Tänä talvena selvisin kuivin jaloin marras-tammikuun pimeysahdistuksesta ja jouluhärdellistä, mutta helmikuu pääsi yllättämään. Kuukausi on ollut kuin ruuhkavuosien määritelmä: työkiireitä, jotka ovat pakottaneet avaamaan työkoneen vielä lapsen nukahdettua yöunilleen, lapsen sairastelua, suru-uutisten käsittelyä ja kaiken yllä oma vetämätön olo, joka on saanut kaikki tavallisetkin askareet tuntumaan tervanjuonnilta. Eilen illalla joku päätti sitten istuttaa kurkkuuni kaktuksen. Huomisillaksi olisi teatterilippu Kansallisen Olipa kerran minä -esitykseen, ans kattoo kuin käy.

Kuukausi on siis hujahtanut kaiken epäkirjallisen sälän parissa (lue: harakoille). Fyysisten kirjojen avaamiselle ei ole kerta kaikkiaan ollut aikaa, mutta onneksi ovat ääni- ja e-kirjat, joita olen voinut kuunnella ja lukea työmatkoilla. Työmatkaa ei tosin ole kuin 15–20 minuuttia suuntaansa (kävellen), joten useimpina aamuina olen löytänyt itseni vetkuttelemasta työpaikan naulakoilta, ripustelemassa takkiani henkariin hi-taas-ti, jotta voisin kuunnella vielä ihan vähän.

Narkkari mikä narkkari.

Helmikuun saldo: Pirkko Saision Lokikirja ja Tommi Kinnusen Neljäntienristeys äänikirjoina ja John Williamsin Stoner Fabulan e-kirjana.
Menossa: Tommi Kinnusen Lopotti äänikirjana.

helmi2016_3
Tämä Tommi Kinnunen on kyllä merkillinen mies. Olin ajatellut, ettei Neljäntienristeys olisi heiniäni aiheen puolesta, mutta olin ihan väärässä. Ihan kertakaikkisen totaalisen absoluuttisen väärässä. Olen täysin koukussa paitsi Löytövaaran suvun tarinaan, myös ennen kaikkea Kinnusen kieleen, joka on yhtä aikaa viiltävän tarkkaa ja riisuttua ja häkellyttävän kaunista. 1900-luvun Suomen historia tulee käytyä läpi useiden eri teemojen kautta, mutta katse pysyy koko ajan ihmisen tasolla. Erityisen suuren vaikutuksen minuun tekivät teosten lapset, joiden kuvauksissa oli hienosti tavoitettu lasten tapa assosioida ja katsoa maailmaa. Ja miten elämän raadollisuus saatiinkin heidän kauttaan kaikkein selvimmin ja sydäntäsärkevimmin esiin. Välillä itketti niin, että teki mieli kääriytyä kerälle ja vikistä.

Sarjaan lienee tulossa vielä kolmaskin kirja, Kiviharju. Odotan.

helmi2016

Äänikirjojen uskon tulleen nyt pysyvästi elämääni, puhtaasti ajankäytöllisistä syistä. Ongelmaton formaatti ei ole. Ainakin vilkasliikenteisen kadun vartta kävellessä joutuu silloin tällöin kelailemaan taaksepäin, kun ohi hurauttava rekka sattuu kaasuttamaan kohdalla juuri silloin kun kerrotaan jotain oleellista informaatiota, esimerkiksi vuosiluku. Kinnusen kirjoissa, joissa lukujen välillä vaihtuvat niin kertojat, miljööt kuin vuosikymmenetkin, tämä tuppasi välillä olemaan ongelma. Kotona kuunnellessa taas saattaa hairahtua ajattelemaan / puuhailemaan ihan muita juttuja, kunnes huomaa, että kuullun ymmärtäminen on ollut vartin katkolla. Mutta aamukoomassa, mekaanisesti suoritettavalla työmatkalla, jonka osaisi kulkea unissaan, tekstiin pystyy uppoutumaan hyvin.

Oma erityisen merkittävä roolinsa on äänikirjojen lukijoilla. Kinnusen kirjat lukee Krista Putkonen-Örn, jonka vahva, tumma ja eleetön ääni jättää tilaa kuulijan omille tulkinnoille, ja kuuntelukokemus muistuttaa kirjan lukemista. Pirkko Saision omaelämäkerrallisen Lokikirjan tulkitsijana on puolestaan itseoikeutetusti Elsa Saisio, joka itsekin esiintyy kirjassa. Niinpä hänellä on mahdollisuus osallistua teokseen aivan eri tavoin, kommentoida kirjoitettua ja väittää vastaankin. (“Ja niin Elsa teki sitä ja tätä… – Ja en muuten tehnyt!”) Ei enää puhtaasti kaunokirjallisuutta, lähempänä teatteria.

Joten hyvää myöhästynyttä Maailman ääneen lukemisen päivää (24.2.) täältä vaan. Kyllä teitä lukijoita kuunnellaan.

Helmetin lukuhaasteesta ruksitaan helmikuussa kohdat
2. Matkakertomus (Lokikirja)
8. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin (Neljäntienristeys, Stoner)
45. Suomalaisesta miehesta kertova kirja (Neljäntienristeys ja Lopotti)
49. Vuonna 2016 julkaistu kirja (Lopotti)

Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys (äänikirja)
WSOY (2014)
Lukija: Krista Putkonen-Örn

Tommi Kinnunen: Lopotti (äänikirja)
WSOY (2016)
Lukija: Krista Putkonen-Örn

Pirkko Saisio: Lokikirja (äänikirja)
Siltala (2012)
Lukija: Elsa Saisio

John Williams: Stoner (e-kirja)
Bazar Kustannus (2015)
306 sivua
Alkuteos: Stoner (1965)
Kääntäjä: Ilkka Rekiaro

Absolutely Fabula

Oli siinä epäonnisessa Pariisin-reissussa paljon hyvääkin. Blogin näkökulmasta esimerkiksi se, että tuli testattua vihdoin Fabulan kuukausimaksullista e-kirjapalvelua tien päällä. Kirjamessuilta mukaan tarttui viikon ilmaiskoodi Fabulaan – oikeasti se toimi kaksi viikkoa, joten kiitos siitä 🙂

Ja hyvin toimikin. Teknisesti en keksi edes puolittaista poikittaista sanaa: rekisteröityminen, kirjojen etsiminen, nimikkeiden selailu ja lataaminen olivat kaltaiselleni digiurpollekin riittävän helppoja operaatioita. Käytin palvelua ainoastaan iPodilla, joka on kirjan lukemiseen noin ylipäätään mielestäni turhan snadi laite, mutta lentokoneessa ja satunnaisessa hotelli- ja kahvilalueskelussa Fabulan ja iPodin yhdistelmä toimi hyvin. Lueskelin muun muassa John Williamsin Stoneria, Marie Kondon KonMaria, Stendhalin Punaista ja mustaa.

Suurimmat ongelmakohdat löytyvät valikoimasta (ja valikoiman ja hinnan suhteesta). Palvelussa on Fabulan nettisivujen mukaan tällä hetkellä noin 700 suomenkielistä opusta ja määrää lisätään kiitettävää 50 kirjan viikkovauhtia. Tietokirjoja on paljon (kuten myös b-luokan dekkareita), mutta uutta isojen nimien kaunokirjallisuutta (toistaiseksi?) valitettavan vähän. Paine isojen kustantamojen mukaan saamiseksi on varmasti kova, ja voi olla, että se on lopulta Fabulan kohtalonkysymys.

fox_logo_orangebackground
Niille, jotka ostavat kirjoja normaalihintaisina ja ovat valmiita vaihtamaan mobiililukuun tai ottamaan sen mukaan printin ohelle, Fabula on mahtava juttu. Muiden lukijoiden kohdalla Fabula joutuu kilpailemaan kirjastojen, divareiden, netin vapaiden sisältöjen ja ylipäätään kaikkien muidenkin vapaa-ajanviettomuotojen kanssa.

Oma dilemmani on seuraava. Koukutuin sen verran, että haluaisin Fabulan olevan saatavilla. En ole kuitenkaan vakuuttunut, onko hinta sellainen, jonka haluan maksaa hajakäytöstä. Omat lukutapani ja -mahdollisuuteni ovat senkaltaiset, ettei tarvetta mobiililukemiselle juuri ole. Suurin Fabulan kilpailija on omalla kohdallani Suomen erinomainen kirjastolaitos: kun ilmaista materiaalia saa sieltä myös sähköisessä muodossa ilman varaus- tai muita maksuja… niin… hmmm. Täytyy miettiä.

fabula3
Esimerkiksi Long Playn tilaajille Fabula on kuitenkin aika hyvä täky. LP ilman arkistoa maksaa vuodessa 44 euroa, mikä vähennettynä Fabulan vuosimaksusta (96 euroa) jättää “ylimääräistä” maksettavaa 52 euroa vuodessa. Kuukautta kohden tämä tekee 4,33 euroa, mikä on satunnaiskäyttöäkin ajatellen jo ihan eri tavalla kohtuullista.

Mutta käykäähän testaamassa, ja kertokaa kokemuksianne. Fabulan kirjoista voi maksutta lukea 10 prosenttia, mikä on mainio tapa tutustua sekä kirjoihin että palveluun.

Helsingin Kirjamessut 2015 – 3. päivä

Lauantai-iltana alkoi messuväsy painaa. Vilinää ja vilskettä on ollut hirveästi, ja päässä surraa iloisena sekamelskana uusia, vanhoja, unohdettuja ja uudelleen muistettuja ajatuksia tästä kummallisesta kirjojen maailmasta.

mimmi

Messujen makein muovipussi -maininta menee Mäkelälle.

Messupäiville näyttää muodostuneen omat teemansa, vaikkei niitä omaa ohjelmaa koostaessaan tulekaan ajatelleeksi. Jos perjantaina pääpaino oli kirjakustantamisessa ja -markkinoinnissa, lauantaina selvästi suurin osa kuulemistani puheenvuoroista käsitteli kirjan murrosta, kirjailijan toimeentuloa ja e-kirjaa. Laajempien paneelikeskustelujen lisäksi seurasin Elina Hirvosen ja Anna-Riikka Carlsonin muistelua Hirvosen Kun aika loppuu -romaanin kustannustoimittamisesta, JP Koskisen ja Kaari Utrion keskustelua kirjailijan työn epävarmuudesta sekä Jari Järvelän kertomusta omasta kirjailijuudestaan (haastattelijana Tuula-Liina Varis). Pätevää puhetta kautta linjan.

Parnasson kirjallisuuskeskustelussa kirjailija Kari Hotakainen, Gummeruksen kustannusjohtaja Anna Baijars ja kriitikko Anna Tomi hahmottelivat nykykirjallisuuden suuria linjoja ja 2010-luvun kirjallisuusilmiöitä exofiktiosta kertovaan tietokirjallisuuteen. Jos kirja-alan murroksen laatu ja vaikutukset eivät olleet keskustelijoille vielä kristallinkirkkaita, olivat seuraavien tilaisuuksien panelistit puolestaan jotakuinkin yksimielisiä siitä, että muutoksen nimi on sähkökirja ja se tulee ottamaan oman paikkansa myös Suomessa. Asiaa pohtivat ensin E-kirjojen suosio kasvaa -otsikon alla kirjabloggari ja toimittaja Taika Dahlbom, kirjailija Jari Järvelä, Bonnierin markkinointijohtaja Mari Wärri sekä Marja Hjelt Helsingin kaupunginkirjastosta. Keskustelua veti Elisa Kirjan liiketoimintajohtaja Essi Manner.

fox_logo_orangebackground
Uuden kuukausimaksullisen Fabula-e-kirjapalvelun vetämässä all male -paneelissa (mainitsen tämän ihan piruuttani, kun valtaosa sähkökirjojen lukijoista on kuitenkin naisia) nimeltä Sähkökirjojen tilauspalvelu – ratkaisu sähkökirjamarkkinan kasvuun Suomessa? e-kirjan näkymiä hahmottelivat Myllylahden toimitusjohtaja ja kustantaja Lassi Junkkarinen, kirjailija ja Parnasson tuottaja Karo Hämäläinen, kustantaja Mikko Aarne, opettaja ja bloggaaja Vesa Linja-aho sekä Fabulan kustannuspäällikkö Antti Randell. Keskustelijat uskoivat e-kirjan vakiintuvan perinteisen kirjan rinnalle, vaikka kirjojen lukeminen sinänsä ei lisäänny. Kilpailu lukijoiden ja potentiaalisten lukijoiden ajasta on kovaa, ja kovemmaksi käy.

Taskussa on nyt kokeilukoodi Fabulan palveluun, joten tulen palaamaan e-kirja-asiaan myöhemmin. Fabula on saanut alkumetreillään niin positiivisia kuin negatiivisiakin käyttäjäarvioita.

 
Messumeiningit loppuivatkin osaltani sitten lauantaihin, koska vatsatautitilanne kotona…eskaloitui. Kiitos Kirjamessut, esiintyjät ja kanssakulkijat, kylläpä piristi!

© 2017 Hyviä sanoja

Theme by Anders NorenYlös ↑