Tag: Harno Tua

Two times Tua

Tua Harno teki minuun vaikutuksen esiintymisillään viime syksyn kirjamessuilla, ja päätin siltä seisomalta tutustua Harnon romaaneihin. “Siltä seisomalta” on ei-niin-yllättäen venähtänyt useampaan kuukauteen, mutta nyt ne on luettu, esikoisromaani Ne jotka jäävät (2013) ja syksyllä 2015 ilmestynyt kakkonen Oranssi maa.

“Jotkut meistä menevät rikki jäämällä, toiset lähtemällä, ja tässä minä olen, enkä tiedä kumpaan ryhmään kuulun.”

Ne jotka jäävät tuli aikoinaan sivuutettua todennäköisesti aihepiirinsä vuoksi, sillä sukutarinat eivät ole oikein koskaan olleet minun heiniäni. Mutta Harnon kertomuspa onkin raikas ja napakka, eikä lainkaan niin ummehtunut kuin ennakko-odotukseni. Neljän eri sukupolven lähtijät ja jääjät saavat teoilleen niin motiiveja kuin synninpäästöjäkin, vaikka tuskallista onkin seurata, kuinka historian painolasti sysätään aina seuraavan sukupolven harteille. Erityisen paljon minua ilahdutti Harnon varma ote teoksen rakenteesta, se kun ei luvalla sanoen ole läheskään aina esikoisromaanien vahvin puoli.

harno1Oranssin maan juoni kuulosti lähtökohtaisesti kiinnostavalta: miesten hallitsema kaivoskaupunki keskellä australialaista ei-mitään, ja kolmekymppinen elämänsä kanssa solmussa oleva suomalaisnainen, joka päätyy kaivokselle valmistelemaan graduaan. Kyseessä on rakkaustarina ja kasvukertomus, mutta myös polveileva tutkielma vallasta, luottamuksesta ja valinnoista. Vaikka itse olen lukijana kenties keskivertoa allergisempi ylenmääräiselle tunnepuheelle ja suhdevatvonnalle, en tämän romaanin keskellä tuntenut oloani vaivaantuneeksi, koska teos on temaattisesti niin monitasoinen. Silti Oranssi maa jätti esikoista kylmemmäksi, eikä vaikuttanut aivan yhtä viimeistellyltä. Homma pysyi kyllä hienosti kasassa, koska kirjan päähenkilöt olivat niin kiinnostavia ja heidän kanssakäymisensä uskottavaa, mutta kaikkia kerrontaratkaisuja oli silti vaikea sulattaa. Loppua kohden meno yltyi aivan villiksi – vähempikin dramatiikka juonenkäänteissä olisi riittänyt.

Vaan eipä siinä, luen oikein mielelläni lisääkin Harnoa. Ihailen hänen epätavanomaisia miljöövalintojaan, kykyään luoda eläviä henkilöhahmoja sekä kauniisti soljuvaa kieltään. Ja kaikkein eniten rakastan näkökulmien runsautta ja nopeita leikkauksia paikasta ja ajasta toiseen – fragmentaarisuutta, joka tekee tekstistä ihan penteleen ilmavaa.

Molemmissa kirjoissa on muuten valtavan hieno loppu – eleetön, seesteinen, langat uskottavasti yhteen niputtava, mutta silti mielikuvitukselle tilaa jättävä. Taitavaa, kerta kaikkiaan.

Tua Harno: Ne jotka jäävät
Otava (2013)
269 sivua
Kansi: Timo Numminen

Tua Harno: Oranssi maa
Otava (2015)
336 sivua
Kansi: Timo Numminen

Helmet-lukuhaaste:
3. Kirjassa rakastutaan

Helsingin Kirjamessut 2015 – 1. päivä

Oikeastaan otsikon kuuluisi olla “ensimmäinen tunti”, sillä juuri tuon kauempaa en ehtinyt olla torstaina paikalla työpäivän ja erinäisten iltasella hoidettavien velvollisuuksien välisenä aikana. Tunnissa ehdin bongailla kirjailijoita, ihmetellä Sofi Oksasen ympärillä pyörinyttä hässäkkää, juoda kupin kahvia, ostaa yhden lahjakirjan sekä muuten vain nuuskutella Messukeskuksen innostunutta tunnelmaa.

IMG_0781
Yhden keskustelunkin seurasin. Laura Honkasalo, Taina Latvala ja Tua Harno puhuivat Baba Lybeckin kanssa vahvoista naisista ja vahvoista rakkaustarinoista. Aihe oli aika kliseinen, eikä keskustelussa päästy oikein puusta pitkään. Jäinpähän taas miettimään tuota “vahva nainen” -termiäkin. Jos nainen on vahva, hän on tervaskanto ja sinnittelijä. Jos mies on vahva, hän on fyysisesti vahva. Näin kai se menee.

messut2
En ole lukenut kolmikon uusimpia teoksia, mutta vanhempia kyllä, ja pidän kovasti jokaisen kirjoitustyylistä. Suurimman vaikutuksen keskustelijoista teki Tua Harno, joka esitti mielipiteensä napakasti ja jäsennellysti. Pääkoppaan jäi resonoimaan Harnon kommentti “nykymaailmassa ei ole suurempaa rikosta kuin se, että on onneton” – ja tuo onnettomuuskin on nykyisin jokaisen oma vika, koska henkilökohtaista valinnanvaraa on käytännössä rajattomasti. Julmaa, itseä ja toisia kohtaan. Harnon uutuus Oranssi maa kiinnostaa nyt joka tapauksessa kovasti.

Huomenna uudestaan, toivottavasti hieman paremmalla ajalla. Jos muistaisi ottaa oikean kamerankin mukaan.

© 2017 Hyviä sanoja

Theme by Anders NorenYlös ↑