Tag: Kirjamessut

Helsingin kirjamessut 2017 – it’s a wrap!

Osallistuin kirjamessuille kaikkina neljänä päivänä, ja tänään maanantaina töissä tuntui kyllä siltä, että pieni toipumisloma olisi ollut tarpeen. Messupäiviin mahtui suunnitelmani mukaan useita kiinnostavia keskusteluja ja bloggaajille järjestettyjä tapahtumia, mutta ennen kaikkea sitä hyvin aikataulutettua (heh) ja suunnitelmallista (hehheh) hortoilua, joka taitaa olla väistämättä hieman kaoottisen messukokemuksen syvin ydin.

Torstaina ja perjantaina kävin messuilla melko pikaisesti töiden jälkeen ja vietin aikaani antikvaaristen kirjamessujen puolella. Saalistakin tuli, mutta sitä en voi esitellä, koska valtaosa opuksista tulee päätymään lahjapaketteihin. Ymmärrän divareiden näytteillepanoahdistuksen, mutta silti toivoisin, että kirjat jaksettaisiin laittaa edes jonkinmoiseen järjestykseen – jos järjestelyn systematiikka ei aukea (ei aihe- ja/tai aakkosjärjestystä) ja myyjän luokse on pitkä jono, tulee helposti siirryttyä seuraavaan putiikkiin.

Lauantai alkoi WSOY:n, Tammen ja Johnny Knigan yhteisellä bloggariaamiaisella, jossa tuoreista kirjoistaan kävivät lyhyesti puhumassa A.W. Yrjänä, Tuomas Kyrö, Marianna Kurtto, Roope Sarvilinna, Joonas Konstig ja Heikki Valkama. Teoksista olen toistaiseksi lukenut vasta Kurton Tristanian, joten siitä ainakin tulossa juttua myöhemmin. Suositella voin jo nyt!

A.W. Yrjänä ja Tuomas Kyrö Tammen Satu Sirkiän haastateltavina.

Lauantain keskusteluista antoisin oli Kirjailijaliiton Kustannusala murroksessa -keskustelu, jossa Sofi Oksanen ja Martti Anhava ruotivat kustannusalan muutoksia. Oksanen huomautti, ettei kustannusala ole riittävän nopeasti osannut reagoida median murrokseen ja kirjallisuuden ja kritiikin medianäkyvyyden katoamiseen. Oksasen mukaan kirjamyynnin kurjat luvut korreloivat suoraan näkyvyyden vähenemisen kanssa. Kirjojen on nykyisin erittäin vaikea löytää potentiaalisia yleisöjään – tämä on iso ongelma, joka tulee nykyisin eteen aina kustantajien kanssa keskustellessa. Oksasta ja Anhavaa olisi kuunnellut pidempäänkin. Messuilta toivoisinkin lisää tunnin ohjelmaslotteja, sillä jos puhujat ovat hyviä tai heitä on enemmän kuin kaksi, ei puolessa tunnissa usein ehdi pintaraapaisua pidemmälle.

Kritiikin ahdinko nousi esiin myös sunnuntaina samalla Takauma-lavalla käydyssä Kirjallisuuskritiikin kapeneva tila -keskustelussa, jossa kirjakritiikin (alennus)tilaa ja elinmahdollisuuksia kävivät Venla Hiidensalon johdolla läpi Rauha Kejonen ja Esa Mäkijärvi. Aihe on herättänyt kirjablogeissa runsaasti keskustelua.

Reader why… -blogissa esiin nostetuista aiheista ajattelen muun muassa seuraavaa:

1.) Kirjabloggauksen pitäminen perinteisen kritiikin uhkana ei ole ihan tätä päivää. Blogiteksti ja kritiikki ovat kaksi tyystin eri lajia.  Kunnioitan ja kaipaan huolellisesti tehtyä ja punnittua kritiikkiä, ja olen huolissani sen elintilasta. Näkisin kriitikot ja bloggaajat kuitenkin mieluummin samalla puolen viivaa, pro kirjallisuus -meiningillä hyvää kirjallisuutta buustaamassa ja esille tuomassa.

2.) Kritiikillä ja blogipostauksella on erilaiset velvollisuudet: kritiikki ei nähdäkseni voi olla onnistunut esimerkiksi ilman ymmärrystä teoksen taustasta ja sijoittumisesta kirjallisuushistoriaan. Hyvä blogikirjoitus taas voi joissakin tapauksissa olla “pelkkä” mielipidekin ja sen onnistuneisuutta määrittävät eri asiat. Huolellinen kielenkäyttö, editointi ja omien ajatuskulkujen logiikan ja relevanssin punnitseminen ja haastaminen yhä uudelleen ovat osa jokaisen kirjoittajan ja viestijän työkalupakkia, oli kirjoittaja sitten kuka tahansa.

Ja toisaalta,

3.) blogi on “vain” alusta. Jos joku haluaa blogiinsa kirjoittaa ammattimaisia kritiikkejä, niin miksipäs ei. Jos bloggaaminen pystyy tuhoamaan perinteisen kritiikin, kertoo se mielestäni enemmän kritiikistä kuin bloggaamisesta. Ja jälleen: en tippaakaan väheksy kriitikkoja tai heidän työtään, laadukkaan kritiikin olemassaolon mahdollistaminen on koko kirja-alan yhteinen asia.

Lauantaipäivä päättyi Teos-kustantamon bloggaajille järjestämään tilaisuuteen, jossa bloggaajille teoksistaan olivat kertomassa Juha Hurme, Juhani Känkänen, Marjo Niemi, Maria Peura, Mikko Rimminen, Heikki Reivilä ja Jarkko Volanen. Usein tällaiset esittelytilaisuudet jäävät vähän pintapuolisiksi, mutta tällä kertaa keskustelu pääsi ilahduttavan hyvään vauhtiin loppumetreillä, kun kirjailijat intoutuivat kertomaan laajemmin näkemyksiään kirjailijan yhteiskunnallisesta vastuusta.

 

Sunnuntaina alkoi kieltämättä jo messuväsy painaa. Otin aamulla lapsen mukaan muutamaksi tunniksi, minkä jälkeen kävin vielä kuuntelemassa kahta Venla Hiidensalon vetämää keskustelua Takauma-lavalla. Anna Kortelainen ja Katja Kallio kertoivat arkistojen hyödyntämisestä historiallisten romaanien kirjoitustyössä ja Rauha Kejonen ja Esa Mäkijärvi puhuivat kritiikin tilasta jo edellä mainitsemassani keskustelussa.

Kirjamessut olivat minulle tänä vuonna erityisesti opintomatka. Otin aikaa tutustuakseni kustantamoiden valikoimiin (jotka yllättivät runsaudellaan, vaikka pidänkin itseäni julkaisuista melko hyvin kärryillä olevana), tutkailin divaritaivaassa muun muassa hinnoittelupolitiikkaa sekä bongasin uusia pienkustantamoja, joiden olemassaolosta en ollut aiemmin tiennyt. Tänä vuonna keskustelut antoivat paria poikkeusta lukuun ottamatta ehkä hieman vähemmän kuin joskus ennen, mutta se saattoi olla vain seurausta huonoista valinnoista / tuurista.

 

Ensi vuoteen!

Helsingin kirjamessut 2017: lippuarvonta *päättynyt*

Jaahas, se olis kuulkaas jälleen Helsingin kirjamessujen aika!

Arvon kirjamessuille kaksi päivälippua, jotka saa käyttää haluamanaan ajankohtana. Osallistu kommentoimalla tätä postausta. Kommentointi vaatii sähköpostiosoitteen jättämistä, mutta osoitetta ei julkaista. Jätäthän toimivan sähköpostiosoitteen, sillä lähetän liput siihen. Arvonta päättyy maanantaina 23.10. kello 23.59, ja voittajat saavat liput meiliinsä tiistaina.

 

EDIT. Onnetar suosi tällä kertaa nimimerkkejä Paula ja Christina Ertsalo. Liput on lähetetty voittajille. Kiitos kaikille osallistujille!

 

Ai mitä messutärppejä?

Aiempina vuosina olen lähtenyt sotaan soitellen: selaillut messuohjelmaa sieltä täältä, ajatellut ehkä hankkivani vähän lahjoja enkä ainakaan mitään omiin pinoihini, muistellut hajamielisesti nimekkeitä, joita voisi käydä etsimässä antikvariaateista. Tuloksena on useimmiten ollut epämääräistä haahuilua, totaalisia kirjan nimi -blackoutteja, kiinnostavien haastattelujen missaamista ja väsymistä kaiken hälinän keskellä.

Joten tänä vuonna – ta-daa! – minulla on suunnitelma! (Kiitos elämä, voit jo lopettaa käkättämisen, tiedän kyllä, että laitat tielleni taas vatsataudin tai flunssan kuten kahtena edellisenäkin vuonna…) Messuohjelmaan on nyt merkattu sekä pakolliset että ehkä-ohjelmanumerot, etsittävistä kirjoista on lista ja päivät on aikataulutettu, mutta siten, että aikaa on myös päämäärättömälle harhailulle ja ruokailulle. Pro tip: ei huippaa yhtään niin paljon kun muistaa välillä vähän syödä ja juoda.

Torstaina ja perjantaina, jolloin tungos on yleensä pienempi, ajattelin hoitaa kirjaostokset ja viikonloppuna keskittyä kuuntelemiseen. Ohjelmatärppejä en sen kummemmin vinkkaa, mutta sen toteaisin, että jos Dan Brown kiinnostaa, on jo kiire. Ennakkoilmoittautuminen on täynnä, mutta jonoon pääsee vielä.

Antoisia messuja kaikille!

Piipahdus Turun kirjamessuille (lauantai)

Turun kirjamessuille tuli lähdettyä ex tempore -meiningillä: lähtöpäätös tehtiin torstaiaamuna, kun koko perhe oli ensimmäistä kertaa kuukauteen yhtä aikaa flunssattomassa tilassa. Näin messupiipahduksen jälkeisenä sunnuntaina tuo terve olotila on jälleen kuin muisto vain, mutta tulipa vietettyä edes parin päivän pikkuloma – niin taudeista kuin arjestakin.

Olin Turun kirjamessuilla nyt ensimmäistä kertaa. Paljon (hyvää) olin kuullut messujen pienuudesta ja kotikutoisuudesta Helsinkiin verrattuna, mutta enpä nyt tiedä. Tekemistä ja kuunneltavaa riitti, ja tungoskin oli paikoin melkoinen.

Kiinnostavimpana yksittäisenä kohdalleni osuneena keskusteluna nostan esiin juttutuokion Fiore-lavalla, jossa Rosa Liksom, Anne Leinonen, Venla Hiidensalo ja Juha-Pekka Koskinen keskustelivat kustannusalan murroksesta. Hiidensalo nosti esiin mielestäni oleellisen pointin siitä, että kustannusalan murros liittyy oleellisesti myös muihin käynnissä oleviin murroksiin kuten media-alan myllerrykseen ja digitalisaatioon. Uusia toimintalinjoja haetaan, kun kirjallisuuskritiikin määrä lehdissä vähenee ja lukeminen ylipäätään muuttuu muun muassa uusien lukualustojen myötä. Samalla sirpaloituvat entisestään genret, kulttuurit ja kirjojen yleisöt. Onkin niin sanotusti tuhannen taalan kysymys, kuinka etenkin ne pienemmät kirjat ja yleisöt jatkossa löytävät toisensa, kun lehdet eivät kirjoita, eikä kustantajillakaan ole resursseja (eikä aina taitoakaan, olin rivien välistä lukevinani) markkinoida kaikkia teoksiaan.

Oli melko pysäyttävää kuulla, että esimerkiksi Rosa Liksomin tuorein romaani Everstinna on käytännössä ensimmäinen hänen yli 30-vuotisella kirjailijaurallaan, johon on kohdistettu tietoisia markkinointitoimenpiteitä. Uransa alussa Liksom oli omien sanojensa mukaan liian ujo osallistumaan mihinkään markkinoinnilta haiskahtavaankaan. Kun mielipide iän karttumisen ja maailman muuttumisen myötä muuntui markkinoinnille myötämielisemmäksi, ilmoitti puolestaan kustantaja, ettei kiinnostusta markkinointiponnistuksiin ollut. Kaikkeen tähän olisi ollut kiinnostavaa saada myös kustantajapuolen näkemys, mutta sitä ei tällä kertaa ollut tarjolla.

Erikoismaininta ja kiitos lasten huomioimisesta messuilla. Hälyä ja meteliä normaalisti kartteleva nelivuotiaani oli ensimmäisillä kirjamessuillaan vähän huuli pyöreänä, mutta löysi paljon tekemistä lastenalueelta. Askartelun ja värittelyn lisäksi hän luki itse kolme kirjaa ja kuunteli Apo Apposen lauluja. Syntymäpäivälahjat kahdelle päiväkotikaverillekin messuvalikoimasta löydettiin. Suosikki taisi olla tämä itse askarreltu naamari, jossa on kuulemma neljä tuntosarvea ja Ryhmä Hausta innoituksensa saaneet pimeänäkökiikarit. Näihin (karnevalistisiin) kuviin ja tunnelmiin!

 

Helsingin Kirjamessut 2016: kirjat, blogit, kritiikki

Viime vuonna kirjamessuni jäivät puolitiehen, kun kotipesän vatsatautiset tarvitsivat hoivaajaa. Tänä vuonna totesin itse puolivälissä lauantaita, että nyt on paree lähteä lepäämään flunssaista oloa pois. Sunnuntai jäikin sitten kokonaan väliin, vaikka paljon kiinnostavaa olisi vielä ollut tarjolla. Esimerkiksi Hugleikur Dagsson ja Pirkko Saisio jäivät kokonaan näkemättä, mutta toisaalta, paljon ehdinkin.

messukuva1

Torstaina ja perjantaina piipahdin messuilla töiden jälkeen, ja fiilikset olivat ristiriitaiset. En oikein osannut keskittyä mihinkään, mihin syynä oli todennäköisesti alkava lenssu. Kuljeskelin ympäriinsä, mutta kirjavuoret eivät kutsuneet. Bongailin julkkiksia ja muutamia omiakin tuttavia ja kuuntelin kyllä useampiakin keskusteluja: kritiikin nykytilasta, Q-teatterin historiasta, kustantamojen toiminnasta. Oli Erlend Loe, Tommi Melender & Jukka Laajarinne ja Helmi Kekkonen, Juhani Karila & Antti Arnkil. Paljon asiaa, paljon fiilistelyä ja ehkä hieman ongelmallisia puolen tunnin ohjelmaslotteja, jotka riittävät hyvin tietoiskuihin, mutta huonosti perehtymiseen.

Lauantaiaamuna kirjabloggaajille oli järjestetty parikin tapahtumaa. WSOY ja Tammi aloittivat aamun bloggariaamiaisella, jossa mukana oli timanttista tekijäkaartia: Tuula-Liina Varis, Anja Snellman, Claes Andersson, Riitta Jalonen ja Hannu Mäkelä. Pitkän linjan ammattilaisia oli palkitsevaa kuunnella. Kaikki tottuneita esiintyjiä, kaikilla painokasta sanottavaa, kellään ei kiire hötkyillä minnekään. Kirjailijat kertoivat uusista kirjoistaan, mutta samalla myös jostakin laajemmasta teemasta – Varis historiasta, Andersson vanhenemisesta, Mäkelä kirjailijan työstä, Jalonen kirjoittamisen pitkäänkin kestävistä prosesseista, Snellman (ja kaikki muutkin) omaelämäkerrallisuudesta. Hyvin rakennettu parituntinen.

bloggariaamiainen

Vasemmalta: Hannu Mäkelä, Riitta Jalonen, Claes Andersson, Anja Snellman, Tuula-Liina Varis

Kirjamessuilla kuulemissani keskusteluissa toistui kaksi teemaa ylitse muiden: omaelämäkerrallisuuden / autofiktion nousu ja kritiikin tuho. Post-knausgårdilaisella kirjallisuuskentällä vaikuttaa olevan luontevaa todeta henkilökohtaisuuden olevan tärkeä, itsestäänselväkin kirjoittamisen lähtökohta. Vielä kymmenen vuotta sitten omakohtaisuutta oli tapana pikemminkin verhota ja selittää pois. Nykyisin ymmärretään ehkä paremmin kaiken kirjoittamisen fiktiivisyys, mutta myös se, että kirjoittaja kirjoittaa aina väistämättä myös persoonallaan, itsestään käsin. Eihän siinä muuten olisi mitään mieltä!

Aamiaistilaisuudessa oli kiinnostavaa kuulla kirjailijoiden näkemyksiä kirjablogeista. Hauskaa oli se, että bloggaajille puhumassa oli myös Tuula-Liina Varis, joka muutama vuosi sitten syytti bloggaajia mutuhuttuilusta ja joka yhä peräänkuulutti tarvetta laajan, taustoittavan, perinpohjaisen taidekritiikin olemassaololle. Yleisöstä todettiin, että samaa kaipaavat myös bloggaajat. Itse ajattelen, että blogien nousu on suoraa seurausta ja reaktio siihen, etteivät etenkään pienemmät kirjat saa enää perinteisessä (printti)mediassa tilaa eikä hyvää kritiikkiä tahdo olla enää saatavilla. Ainakin ajallisesti asiat korreloivat: kirjablogien määrä on kasvanut merkittävästi vuoden 2010 jälkeen.

Kritiikin muuttuneesta asemasta (ja kriitikoiden muuttuneesta työtilanteesta) keskustelivat perjantaina myös Ylva Perera, Fredrik Sonck ja Mia Österlund, jotka pohtivat muun muassa arvostelujen ja kritiikin eroja ja sitä, kuka nykypäivänä ylipäätään on enää kriitikko. Keskustelussa tuotiin esiin se, ettei päätoimisia kulttuurikriitikkoja enää oikeastaan ole. Sonckin (joka siis on HBL:n kulttuuritoimituksen pomo) mielestä asialla on myös positiiviset puolensa, sillä laajan freelancer-verkoston myötä toimituksiin saadaan myös spesifimpää esim. genreosaamista. Perera vastasi toteamalla, että nämä freelancerit ovat kuitenkin usein nuoria, aloittelevia kirjoittajia, jotka eivät osaa hinnoitella työtään – tämä laskee hintatasoa ja tekee kulttuurikritiikin ammattimaisesta harjoittamisesta jälleen pykälän verran hankalampaa.

atenablog

Soili Pohjalainen (vas.) ja Tiina Lifländer

Mutta takaisin lauantaiaamuun. Kiinnostavan kontrastin ison kustannustalon konkareiden sananvaihdolle tarjosi heti perään lauantaiaamun toinen bloggaritapaaminen, jossa puhumassa oli kaksi pienemmän Atena-kustantamon esikoiskirjailijaa, Tiina Lifländer ja Soili Pohjalainen. Heistä molemmilla, kuten myös keskustelua vetäneellä kustannustoimittaja Kanerva Eskolalla, on omakohtaista bloggauskokemusta, joten heidän suhteensa kirjabloggaamiseen oli luonteva. Tässäkin yhteydessä keskusteltiin paljon henkilökohtaisuudesta: kirjailija-, bloggaaja- ja arkiminän erottamisesta ja siitä, onko kirjailijan soveliasta kommentoida omaa kirjaansa koskevia tekstejä. Moni bloggaaja toivoi kommentteja, mutta aika moni kertoi myös saaneensa kirjailijoilta kiukkuista palautetta, jonka olisi hedelmättömänä voinut jättää antamattakin.

Vasemmalta: Otso Kantokorpi, Maaria Ylikangas, Maria Säkö, Aleksis Salusjärvi

Vasemmalta: Otso Kantokorpi, Maaria Ylikangas, Maria Säkö, Aleksis Salusjärvi

Messujen annista haluan vielä erikseen nostaa esiin Aleksis Salusjärven ja Maria Säkön vetämän Kriitikkobattlen. Siinä Maaria Ylikankaalle ja Otso Kantokorvelle esitettiin tekstinäytteitä, joista he saivat lausua välittömän arvionsa ja kertoa, mihin he kiinnittivät niissä huomiota ja minkä asioiden ympärille he lähtisivät kritiikkiä rakentamaan. Battlen idea oli erinomainen, mutta sille varattu aika liian lyhyt. Ylikankaalla ja Kantokorvella oli sana hallussa ja he olisivat ajan salliessa saaneet avattua kritiikin rakentamista vielä paljon enemmänkin. Mutta konseptille peukkua!

Kirjamessuille kiitos bloggaripassista. Ensi vuoteen!

Kirjamessujen lippuarvonta

Se olis lokakuu ja Helsingin Kirjamessut taas!

Yritän suoriutua paikan päälle niin monena päivänä kuin suinkin ja toivon, ettei force majeure tule ja vie (viime vuonna se oli kotitaaperoni mahatauti, oh joy). Messukuvastoa olen ehtinyt vasta selailla, mutta isoista nimistä toivon pääseväni kuulemaan ainakin Erlend Loea, Hugleikur Dagssonia, Pirkko Saisiota ja Anja Snellmania. Entä sinä?

Kuva: Messukeskus / Helsingin Kirjamessut

Kuva: Messukeskus / Helsingin Kirjamessut

Hyviä sanoja arpoo lukijoidensa kesken kaksi (2) lippua, jotka oikeuttavat kertakäyntiin messuilla yhtenä vapaavalintaisena päivänä. Osallistu arvontaan kommentoimalla tätä postausta ja kertomalla omat messutärppisi tai kiinnostuksen kohteesi Kirjamessujen ohjelmasta. (Tai kommentoimalla messuasioita muuten vaan.) Kaksi vastaajaa palkitaan eli molemmat saavat yhden lipun.

kirjamessuliput2016

Arvonta päättyy sunnuntaina 23.10. kello 24.00, liput lähtevät postiin maanantaina. Kommentointi vaatii sähköpostiosoitteen jättämistä, mutta osoitetta ei julkaista.

Bonne chance!

 

EDIT: Arvonta suoritettu! Arpaonni suosi nimimerkkejä Maijaa ja Kaisa (laitattehan minulle pian osoitteenne, jotta liput ehtivät perille ennen messujen alkua). Onnea voittajille ja suuret kiitokset kaikille osallistuneille!

Helsingin Kirjamessut 2015 – 3. päivä

Lauantai-iltana alkoi messuväsy painaa. Vilinää ja vilskettä on ollut hirveästi, ja päässä surraa iloisena sekamelskana uusia, vanhoja, unohdettuja ja uudelleen muistettuja ajatuksia tästä kummallisesta kirjojen maailmasta.

mimmi

Messujen makein muovipussi -maininta menee Mäkelälle.

Messupäiville näyttää muodostuneen omat teemansa, vaikkei niitä omaa ohjelmaa koostaessaan tulekaan ajatelleeksi. Jos perjantaina pääpaino oli kirjakustantamisessa ja -markkinoinnissa, lauantaina selvästi suurin osa kuulemistani puheenvuoroista käsitteli kirjan murrosta, kirjailijan toimeentuloa ja e-kirjaa. Laajempien paneelikeskustelujen lisäksi seurasin Elina Hirvosen ja Anna-Riikka Carlsonin muistelua Hirvosen Kun aika loppuu -romaanin kustannustoimittamisesta, JP Koskisen ja Kaari Utrion keskustelua kirjailijan työn epävarmuudesta sekä Jari Järvelän kertomusta omasta kirjailijuudestaan (haastattelijana Tuula-Liina Varis). Pätevää puhetta kautta linjan.

Parnasson kirjallisuuskeskustelussa kirjailija Kari Hotakainen, Gummeruksen kustannusjohtaja Anna Baijars ja kriitikko Anna Tomi hahmottelivat nykykirjallisuuden suuria linjoja ja 2010-luvun kirjallisuusilmiöitä exofiktiosta kertovaan tietokirjallisuuteen. Jos kirja-alan murroksen laatu ja vaikutukset eivät olleet keskustelijoille vielä kristallinkirkkaita, olivat seuraavien tilaisuuksien panelistit puolestaan jotakuinkin yksimielisiä siitä, että muutoksen nimi on sähkökirja ja se tulee ottamaan oman paikkansa myös Suomessa. Asiaa pohtivat ensin E-kirjojen suosio kasvaa -otsikon alla kirjabloggari ja toimittaja Taika Dahlbom, kirjailija Jari Järvelä, Bonnierin markkinointijohtaja Mari Wärri sekä Marja Hjelt Helsingin kaupunginkirjastosta. Keskustelua veti Elisa Kirjan liiketoimintajohtaja Essi Manner.

fox_logo_orangebackground
Uuden kuukausimaksullisen Fabula-e-kirjapalvelun vetämässä all male -paneelissa (mainitsen tämän ihan piruuttani, kun valtaosa sähkökirjojen lukijoista on kuitenkin naisia) nimeltä Sähkökirjojen tilauspalvelu – ratkaisu sähkökirjamarkkinan kasvuun Suomessa? e-kirjan näkymiä hahmottelivat Myllylahden toimitusjohtaja ja kustantaja Lassi Junkkarinen, kirjailija ja Parnasson tuottaja Karo Hämäläinen, kustantaja Mikko Aarne, opettaja ja bloggaaja Vesa Linja-aho sekä Fabulan kustannuspäällikkö Antti Randell. Keskustelijat uskoivat e-kirjan vakiintuvan perinteisen kirjan rinnalle, vaikka kirjojen lukeminen sinänsä ei lisäänny. Kilpailu lukijoiden ja potentiaalisten lukijoiden ajasta on kovaa, ja kovemmaksi käy.

Taskussa on nyt kokeilukoodi Fabulan palveluun, joten tulen palaamaan e-kirja-asiaan myöhemmin. Fabula on saanut alkumetreillään niin positiivisia kuin negatiivisiakin käyttäjäarvioita.

 
Messumeiningit loppuivatkin osaltani sitten lauantaihin, koska vatsatautitilanne kotona…eskaloitui. Kiitos Kirjamessut, esiintyjät ja kanssakulkijat, kylläpä piristi!

Helsingin Kirjamessut 2015 – 2. päivä

Perjantaisessa horoskoopissani sanottiin, että “Älä törsää määrättömästi, rakkaasi saattaa jopa hermostua siihen.” Öö…

Kotiin tuli pelkästään perjantaina kolmisen kiloa kirjoja. Enkä edes ehtinyt antikvaarialueelle.
Ei se hermostunut.

kirjamessut4

Perjantaipäivä Helsingin Kirjamessuilla oli kaikin puolin innostava, ja ilmassa oli juhlafiilistä. Ihmisiä oli välillä niin paljon, ettei kulkemaan meinannut mahtua, mutta kaikki sujui hyvässä ja iloisessa hengessä. Ehdin kuuntelemaan laskujeni mukaan kuutta keskustelua, joissa oli yllättävänkin paljon sisältöä. Kotona sitten odottelikin oksenteleva lapsi – nyt jännään, kauanko oma messutaipaleeni vielä jatkuu… heh heh.

Kirjailijoista kävin perjantaina kuuntelemassa iki-ihanaa Claes Anderssonia, joka luki otteita tuoreimmasta runokokoelmastaan Aamu meren rannalla. Otavan järjestämässä bloggaajatapahtumassa kirjojaan esittelivät hyväntuuliset Antti Tuomainen, Pasi Pekkola ja Tua Harno, jotka onnistuivat avaamaan kirjojaan ja kirjailijuuttaan siinä määrin mukaansatempaavasti, että Harnon ohella kiinnostuin kyllä Tuomaisen ja Pekkolan teoksistakin. Etenkin Pekkolan kuvaukset Lohikäärmeen värit -romaania varten haastatelluista, kulttuurivallankumouksen aikanaan kokeneista kiinalaisista olivat erittäin kiehtovaa kuultavaa.

kirjamessut3
Muut seuraamani haastattelut ja paneelikeskustelut käsittelivätkin laajemmin kirja-alaa, kustantamista ja kulttuurikritiikkiä. Wine Cornerissa omakustantamisesta puhui supersympaattinen ja markkinoijana itsestään hyvin yritteliään kuvan antanut Eeva-Maria Lisko, jonka esikoinen Novellikokoelma Kahvila oli jonkinasteinen työvoitto – näkyvyyttä ainakin blogeissa tuli kohtalaisen hyvin. Kakkosteos Hiekkalaatikko julkaistaan marraskuussa. Kiinnostavan kontrastin Liskolle loi Kustantamon kulisseissa -paneeli, jossa kustantamista ruodittiin isojen talojen näkökulmasta. Keskustelemassa olivat markkinointijohtaja Mari Wärri (Bonnier), viestintävastaava Kirsi Sievänen (Otava), kustantaja Touko Siltala (Siltala), toimituspäällikkö Johanna Laitinen (Schildts & Söderströms) sekä viestintä- ja markkinointijohtaja Katja Leino (Gummerus). Puhe aaltoili brändäämisestä ja markkinointiponnisteluista yksittäisten kirjailijoiden kanssa työskentelyyn.

Kiinnostavin keskustelu osui itselleni huonoon aikaan, ja kuulin siitä valitettavasti vain osan. Otsikkoa Sukupuolittunut kulttuurijournalismi pohtivat Karo Hämäläinen, Maria Säkö, Aleksis Salusjärvi ja Maaria Ylikangas. Puhujat pohtivat miesten ylivoimaa etenkin kirjallisuus- ja elokuvakritiikissä – esittävien taiteiden puolella tätä ilmiötä ei ole? Tästä jäi niin moni heitto päähän kiertämään, että saatan palata aiheeseen myöhemmin. Haluaisiko joku paikalla koko keskustelun ajan ollut summata minulle loppupäätelmät? 🙂

Nyt uusien aiheiden pariin. Olen jo itse asiassa Messukeskuksessa, ja pari puheenvuoroa on jo kuultuna. Seuraavana vuorossa 12 Tuolia: uusia dialogeja venäläisestä kirjallisuudesta. Palaillaan!

Helsingin Kirjamessut 2015 – 1. päivä

Oikeastaan otsikon kuuluisi olla “ensimmäinen tunti”, sillä juuri tuon kauempaa en ehtinyt olla torstaina paikalla työpäivän ja erinäisten iltasella hoidettavien velvollisuuksien välisenä aikana. Tunnissa ehdin bongailla kirjailijoita, ihmetellä Sofi Oksasen ympärillä pyörinyttä hässäkkää, juoda kupin kahvia, ostaa yhden lahjakirjan sekä muuten vain nuuskutella Messukeskuksen innostunutta tunnelmaa.

IMG_0781
Yhden keskustelunkin seurasin. Laura Honkasalo, Taina Latvala ja Tua Harno puhuivat Baba Lybeckin kanssa vahvoista naisista ja vahvoista rakkaustarinoista. Aihe oli aika kliseinen, eikä keskustelussa päästy oikein puusta pitkään. Jäinpähän taas miettimään tuota “vahva nainen” -termiäkin. Jos nainen on vahva, hän on tervaskanto ja sinnittelijä. Jos mies on vahva, hän on fyysisesti vahva. Näin kai se menee.

messut2
En ole lukenut kolmikon uusimpia teoksia, mutta vanhempia kyllä, ja pidän kovasti jokaisen kirjoitustyylistä. Suurimman vaikutuksen keskustelijoista teki Tua Harno, joka esitti mielipiteensä napakasti ja jäsennellysti. Pääkoppaan jäi resonoimaan Harnon kommentti “nykymaailmassa ei ole suurempaa rikosta kuin se, että on onneton” – ja tuo onnettomuuskin on nykyisin jokaisen oma vika, koska henkilökohtaista valinnanvaraa on käytännössä rajattomasti. Julmaa, itseä ja toisia kohtaan. Harnon uutuus Oranssi maa kiinnostaa nyt joka tapauksessa kovasti.

Huomenna uudestaan, toivottavasti hieman paremmalla ajalla. Jos muistaisi ottaa oikean kamerankin mukaan.

Syssy

Helsingin Kirjamessut! Lippuarvonta!

Pidän tästä vuodenajasta. Syksyisin on olevinaan lupa vaipua lempeään horrostilaan, kasata ylleen villaa ja vilttejä ja siirtää ikävien velvollisuuksien hoitamista tuonnemmaksi. (Syksyisin tunnen myös vastustamatonta himoa shoppailla kyniä ja muistikirjoja – ehdollistuma kaikilta niiltä vuosilta, jolloin syksyisin pakattiin reppuun uudet opiskelutarvikkeet ja aloitettiin jotain uutta ja jännittävää.) Eilen avautui yllättäen ja pyytämättä lastenhoitovapaa parituntinen, minkä kulutin täkkiin kääriytyneenä kirjaa lukien ja suklaata naamariin tunkien. Oi iloa! Joskus tuo oli arkea, nykyisin silkkaa juhlaa.

Juhlasta puheen ollen: Helsingin Kirjamessut alkavat ihan pian! Hyviä sanoja arpoo lukijoidensa kesken kaksi (2) kutsukorttia, jotka oikeuttavat kertakäyntiin messuilla. Osallistu arvontaan kommentoimalla tätä postausta ja kertomalla omat messutärppisi tai kiinnostuksen kohteesi Kirjamessujen laajasta ohjelmasta. Kenen turinoita olisi kiva kuunnella? Taistelkaamme valistuneiden suositusten avulla runsaudenpulaa vastaan!

Kuva: Messukeskus / Helsingin Kirjamessut

Kuva: Messukeskus / Helsingin Kirjamessut

Arvonta päättyy sunnuntaina 18.10. kello 24.00. Kommentointi vaatii sähköpostiosoitteen jättämistä, mutta osoitetta ei julkaista.

EDIT: Arvonta suoritettu! Arpaonni suosi nimimerkkejä Meri ja Miia (laitattehan minulle pian osoitteenne, jotta liput ehtivät perille ennen messujen alkua). Onnea voittajille ja suuret kiitokset kaikille osallistuneille!

 

© 2017 Hyviä sanoja

Theme by Anders NorenYlös ↑