Tag: Kirjan vuosi

Vuosi vaihtuu – kuinka kävi Helmet-lukuhaasteen?

Tartuin Kirjan vuoden 2015 -lukuhaasteeseen innolla, mutta niinpä se vain kesken jäi. Jossain vaiheessa vuotta huomasin sivuuttaneeni koko jutun, tai ainakaan se ei enää suoraan vaikuttanut kirjavalintoihini.

Tarkastuslaskennan perusteella kirjahaasteesta tuli suoritetuksi 33/50. No, ei se hullummin ole, kun ottaa huomioon, että lukemieni kirjojen yhteismäärä oli tänä vuonna ehkä parikymmentä (bad bookblogger, ei pidä lukemisistaan edes kirjaa!). Kaikesta en ole tänne kirjoittanut, koska kaikesta ei ole ollut (kaunista tai kiinnostavaa) sanottavaa. Yhdentekevää kirjallisuutta on tähänkin vuoteen mahtunut kyllin.

Lukuhaaste oli kyllä siitä mainio, että se laittoi miettimään omia kirjavalintakriteerejä. Pari sellaistakin opusta luin, joihin en muutoin olisi takuulla tarttunut: Laila Hietamiehen Rakkaani tuli vuorilta ja Andy Weirin The Martian. Ja onhan se nyt järkyttävää huomata oma urautumisensa. Luen näemmä pääasiassa länsimaista, naisten kirjoittamaa nykyproosaa, vaikka koko maailma olisi auki! Enkä ole muka koko vuonna lukenut yhtään sarjakuvaa tai yli sata vuotta vanhaa kirjaa?!

Tästä intoutuneena voikin sännätä suoraan Helmetin 2016-lukuhaasteen kimppuun ja katsoa kuinka ämmän käy. Haasteet ovat hauskoja leikkejä, mutta voi niistä olla hyötyäkin. Lukumaratoneihin osallistuminenkin kiehtoo, mutta tässä elämäntilanteessa yli tunnin mittaisen yhtäjaksoisen lukuhetken järjestäminen tuntuu kovin vaikealta. Ehkä muutaman vuoden päästä?

Mutta nyt:

uusivuosi

Kirjoja ja kukkasia

Mitä mainiointa Kirjan ja ruusun päivää itse kullekin säädylle! Nyt on ainakin Helsinki täynnä toinen toistaan kiinnostavampaa kirjallisuustapahtumaa, ei muuta kuin omia suosikkeja etsimään. Itse ajattelin kokeilla, josko Kirjan ja kukkasen päivään mahtuisi sisään.

Juhlapäivän kunniaksi taannoin tekemäni Kirjan vuosi ry:n toiminnanjohtajan Laura Karlssonin haastattelu, olkaapa hyvät. Ja eiku lukemaan!

Kirjan vuosi on kaikkien juttu”

kvlogoSuomalaiset ovat innokkaita lukuharrastajia, mutta kirjojen myynnillä menee silti heikosti. Kirjakauppaliiton ja Suomen kustannusyhdistyksen viime vuoden tilastot näyttävät miinusta kaikille muille kirjallisuuden lajeille paitsi lasten ja nuorten kirjoille. Kaunokirjallisuuden myynti laski peräti 10 prosenttia. Professori, kirjailija Laila Hirvisaaren ideasta alkunsa saanut Kirjan vuosi 2015 -teemavuosi pyrkii vastaamaan alan haasteisiin. Kirja-alan toimijoiden yhteisponnistuksen tavoitteena on vahvistaa kirjan näkyvyyttä, nostaa kirjojen arvostusta suomalaisessa yhteiskunnassa sekä innostaa kansalaisia paitsi lukemaan, myös osallistumaan erilaisiin kirja-alan tapahtumiin.

Kirjallisuustapahtumat yhteen kalenteriin

Kirjan vuotta koordinoi Kirjan vuosi ry, jonka takana ovat Kirjakauppaliitto, Suomen Kustannusyhdistys ja Suomen Kirjailijaliitto. Kirjan vuosi ry:n toiminnanjohtaja Laura Karlsson kertoo olevansa tyytyväinen teemavuoden ensimmäisiin kuukausiin. Kirja-ala on lähtenyt mukaan innokkaasti ja sitoutuneesti. Lokakuun lopussa kirjanvuosi.fi-sivustolla avattuun valtakunnalliseen, kaikille tapahtumajärjestäjille avoimeen tapahtumakalenteriin oli maaliskuun alkuun mennessä lisätty jo liki 400 kirjallisuustapahtumaa. Ilahduttavaa on Karlssonin mukaan myös se, että hanke lähti sosiaalisen median puolella liikkeelle hyvin orgaanisesti. Näkyvyyttä ovat saaneet esimerkiksi pääkaupunkiseudun HelMet-kirjastojen lanseeraama 50 kirjan lukuhaaste sekä Lukurauhan päivä.

Joukkovoimaa

Teemavuotta on rakennettu kansalaisia aktivoiden ja sosiaaliseen mediaan panostaen. Avainsana on joukkoistaminen. ”Jos porukat ei lähde mukaan, niin se tyssää siihen”, Karlsson kiteyttää. Nyt liikkeelle on kuitenkin lähdetty. Karlsson painottaa, ettei Kirjan vuosi ole valmiiksi tehty, ylhäältä annettu tapahtuma, vaan kaikkien yhteinen juttu, johon jokainen voi osallistua haluamallaan tavalla. Positiivisena haasteena voi pitää uinuvien lukijoiden saamista toimintaan mukaan. Tässä auttavat ainakin kirjastot, jotka osallistuvat Kirjan vuoteen laajalla rintamalla.

Karlsson kertoo, että yksi Kirjan vuoden tärkeimmistä tavoitteista on löytää uusia tahoja, jotka voisivat ottaa kirjallisuuden osaksi toimintaansa. Esimerkiksi Etelä-Pohjanmaalla muistiyhdistykset ja paikalliset kirjastot ovat käynnistäneet yhdessä Lahjoita lukuhetki -kampanjan, jossa luetaan tekstejä muistisairaille vanhuksille. Muista mukaan lähteneistä yhteistyötahoista Karlsson mainitsee Veikkauksen ja Kansallisteatterin. Festivaaleista mukana ovat muun muassa Kaustisen kansanmusiikkijuhlat ja Ämyrock, joille on tulossa Kirjan vuoden ohjelmaa.

Kirjan vuoden vaikuttavuutta aiotaan kartoittaa vuoden lopuksi yksittäisiltä toimijoilta kerättävän palautteen avulla. Kirjan vuosi ry itse mittaa esimerkiksi kalenterin käyttöä, ja arvioi, onko kokoavalle tapahtumaviestinnälle jatkossa tarvetta. Karlsson muistuttaa, että Kirjan vuoteen osallistuu laaja kirjo erilaisia toimijoita, joilla on omat intressinsä ja tavoitteensa. Edunvalvontakysymyksistä kuumimmat lienevät vaalivuonna ainakin lainauskorvausten korottaminen ja kirjan arvonlisävero.

Kirja tarjoaa mahdollisuuden pysähtyä

Kirjan kuolemaa on povattu vuosikausia. Karlsson ei halua maalata uhkakuvia, sillä hän uskoo kirjan sinnittelevän. Suomalaisessa mediapöhinässä sillä on oma, vakiintunutkin asemansa. Karlssonin mielestä kirja, oli se sitten sähköinen, paperinen tai ääneen luettu, voi olla vastavoima esimerkiksi aikasyöpölle sosiaalisen median käytölle. Vaikka kirjallisuus ja lukeminen saavat jatkuvasti uusia muotoja, on kirjassa lähtökohtaisesti mukana ajatus pidemmän ja hitaan tekstin lukemisesta. ”Kirja tarjoaa mahdollisuuden pysähtyä”, Karlsson toteaa. Hän uskoo vahvasti myös vastaliikkeisiin ja -tarpeisiin. Hektisen elämän keskellä ihmisellä on tarve syventyä ja keskittyä. Esimerkin Karlsson poimii taiteilija Osmo Rauhalan elämäkerrasta. Maatilalla 60-luvulla varttuneen Rauhalan suurin toive lapsena oli saada pakasteranskalaisia ja purkkitonnikalaa, eikä aina sitä oman puron taimenta ja oman maan perunaa. ”Mistä nykyisin edes saa purotaimenta?”, Karlsson hymähtää. ”Ruoan puolella hidasta ruokaa nykyisin taas arvostetaan, ehkäpä hitaudessa on myös kirjallisuuden voima”, hän pohtii.

© 2017 Hyviä sanoja

Theme by Anders NorenYlös ↑