Rakastuneena on vaikea kirjoittaa, joten suokaa anteeksi ylisanat.

Päädyin hiukan sattumaltakin kuuntelemaan äänikirjana Mia Kankimäen tuoreehkon opuksen Naiset joita ajattelen öisin, ja kävi niin, että jouduin vetäisemään heti perään kirjailijan esikoisteoksen Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin (miten upeat nimet molemmilla kirjoilla!). Teksti ei kerta kaikkiaan jättänyt minua rauhaan.

Olin toki tietoinen AJSSLN:n saamista hyvistä arvioista, mutta olin jostain käsittämättömästä syystä ajatellut, ettei kirja ehkä olisi ihan minulle. Virhe. Rakastuin Kankimäen tekstiin, kirjoittajan havainnointitapaan, kirpakkaan huumoriin ja tarkkaan ilmaisuun. Esikoisteoksessaan Kankimäki matkusti muun muassa Kiotoon Tyynynaluskirjan kirjoittajan Sei Shonagonin perässä. Toisessa teoksessaan hän esittelee muitakin “yönaisiksi” kutsumiaan hahmoja – naisia, jotka ovat jo kymmeniä tai satoja vuosia sitten seikkailleet ympäri maailmaa ja uskaltaneet vaikka mitä. Mukana ovat muun muassa Karen Blixen, jota Kankimäki seuraa Afrikkaan, Nellie Bly, joka vuonna 1889 matkusti maailman ympäri pelkkä käsilaukku matkatavaranaan ja vaikkapa Alexandra David-Néel, joka vuonna 1924 pääsi ensimmäisenä valkoisena naisena Lhasan kiellettyyn kaupunkiin kerjäläiseksi naamioituneena. Noin esimerkiksi.

Genreltään kirjat ovat lähinnä kerronnallista tietokirjallisuutta, johon kuitenkin yhdistyy paljon muuta: matkakertomusta, taiteilijaelämäkertaa, esseetä ja kaunokirjallisuutta. Kankimäki kirjoittaa rehellisesti myös luomisprosessista ja kirjoittajan ahdistuksesta, mikä tuo niin kirjailijan kuin kirjankin huomattavan lähelle lukijaa. Niinpä Kankimäen aihevalinnatkin koskettivat minua lopulta paljon enemmän kuin olisin ennalta osannut aavistaa. Nythän on niin, että olen suunnilleen samanikäinen kuin Kankimäki ja olen aina rakastanut matkustamista, kirjoja, kirjoittamista, asioiden tutkimista, sanoja, pölyisiä maanteitä ja kirskuvia kiskoja. Näin ollen epäilen ihastukseni olevan vähintään puoliksi kateudensekaista ihailua siitä, että joku oikeasti uskaltaa astua pois oravanpyörästä ja onnistuu samalla vielä kuorimaan itsestään esiin täysiverisen kirjailijan.

Unettomuutta en halua romantisoida, mutta unelmissani viettäisin itsekin joskus öitä, jolloin voisin ajatella noita kaikkia upeita seikkailijattaria ja haaveilla omista irtiotoista. (Nyt olen vain niin ruuhkavuosissa ja kuolemanväsynyt, etten tahdo pysyä hereillä yli iltakymmeneen. Saati että pystyisin ajattelemaan kokonaisia koherentteja ajatuksia, varsinkaan yöaikaan.)

Katja Kallio haastatteli Mia Kankimäkeä Helsingin kirjamessuilla perjantaina 26.10. Huomattavan runsaslukuista yleisöä tutkaillessa kävi selväksi, että kirjat vetoavat etenkin keski-ikäiseen naisyleisöön. Myös kirjablogeissa (joiden kirjoittajista iso osa on keski-ikäisiä tai -ikäistyviä naisia) Kankimäen vastaanotto on ollut poikkeuksellisen lämmin. Naiset joita ajattelen öisin on saanut viime kuukausina hyvin julkisuutta ja sen oikeuksia on myyty ainakin Venäjälle, Saksaan, Yhdysvaltoihin ja Hollantiin. Helmet-kirjastoissakin sillä näkyy olevan yli 1 800 varausta, lähes yhtä paljon kuin Olli Jalosen Finlandia-voittaja Taivaanpallolla.

Mia Kankimäki kirjoittaa:

Yönaisten neuvoja:
Ole rohkea. Ei haittaa, vaikka pelkäät.
Pelaa niillä korteilla, jotka saat.
Vaikka olisit sairas, voit silti elää täysillä.
Jos menetät kaiken, ala kirjoittaa.

 

Mia Kankimäki: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin

BookBeat-äänikirja (Otava, 2013)

Lukija: Petriikka Pohjanheimo

Kesto: 14h 45min

 

Mia Kankimäki: Naiset joita ajattelen öisin

BookBeat-äänikirja (Otava, 2018)

Lukija: Kati Tamminen

Kesto: 16h 12min