Tag: Statovci Pajtim

Helsingin kirjamessuilla jälleen kävijäennätys

Helsingin kirjamessut teki vuonna 2019 jälleen kävijäennätyksen. Messukeskuksessa kävi liki 92 000 vierailijaa neljässä päivässä. Viime vuoteen verrattuna kävijöitä oli yli 7 % enemmän, mutta myös myynnit nousivat reilusti. Otava ja WSOY raportoivat myynnin lisääntyneen peräti neljänneksellä vuoteen 2018 verrattuna, mikä on tietysti aikamoista.

Kävijäennätys, ties kuinka mones putkeen, ei tullut yllätyksenä. Vierailin messuilla lyhyesti torstaina, perjantaina ja lauantaina. Torstai ja perjantaikin olivat tuttuun tapaan väljiä, mutta lauantaina tungosta todella riitti. Esimerkiksi päälavan David Nicholls– ja Pajtim Statovci -haastatteluissa yleisölle varattua tilaa oli aivan liian vähän. Myös kyseiset haastateltavat itse tuntuivat väenpaljoudesta häkeltyneiltä. Messuhallin layoutia oli jälleen kerran muutettu, ja nyt paikasta toiseen siirtyminen olikin ehkä hieman aiempaa simppelimpää. Väki myös jakautui melko hyvin eri puolille hallia.

David Nicholls (vas.) Juha Itkosen haastateltavana

Omat messukohokohtani olivat edellämainitut Nicholls ja Statovci, jotka olivat molemmat omalla tavallaan hurmaavia esiintyjiä. Lisäksi haluan nostaa esiin Suomen Kirjailijaliiton lavan ohjelman, joka oli erinomaisesti kuratoitua ja napakasti läpi vietyä. Puolen tunnin ohjelmaslotissa ei ole kertakaikkiaan aikaa yleisesittelyille ja -jaaritteluille, vaan asiaan täytyy mennä heti. Siitä pisteet. Osa keskusteluista löytyy tallenteina myös Kirjailijaliiton Facebook-sivuilta.

Perjantaina mukanani ollut 6-vuotias seuralainen oli sitä mieltä, että messuilla oli kivaa ja että hän haluaa tulla taas ehdottomasti uudestaan ensi vuonna. Pettymys oli se, ettei Harry Potter -bussi ollut paikalla tänäkään vuonna (double decker oli jäänyt mieleen kahden vuoden takaa). Onneksi Tatun ja Patun lukeminen kirjastobussissa lohdutti hieman.

Ensi vuoteen! Messuille kiitos bloggaripassista.

Pajtim Statovci: Bolla

Pajtim Statovcin odotettu kolmas romaani Bolla (2019) sijoittuu kirjailijalle tuttuihin maisemiin sotaa käyvälle 90-luvun Balkanille. Kirjailijan urasta haaveileva Arsim menee naimisiin ja on juuri saamassa perheenlisäystä, kun hän rakastuu tulenpalavasti Milošiin, lääkäriksi opiskelevaan mieheen.

Arsim on albaani, Miloš serbi, ja rakkaus sitä intohimoista sorttia, josta jäljelle jäävät vain savuavat rauniot. Hajoava Jugoslavia ja kansalliset ristiriidat ovat olennainen osa kirjassa kuvattuja ihmissuhteita. Niin rakastavaiset kuin etniset ryhmittymätkin raatelevat toisiaan kun eivät muutakaan voi.

Romaanin nimi Bolla tarkoittaa kirjassa esitetyn suomennoksen mukaan muun muassa jotakin vierasta ja ulkopuolista. Arsimia ulkopuolisuus määrittää, onhan hän Kosovon albaani, joka joutuu pakenemaan maastaan. Samalla Arsim on perinteisessä heteroavioliitossa elävä mies, joka rakastuu toiseen mieheen yhteiskunnassa, jossa homous on valtava tabu. Lisäkierroksia tuovat maahanmuuttajuus, sosiaalinen syrjäytyneisyys ja lopulta rikollisuus.

Kirja jättää ilmaan kysymyksen, ovatko asiat vieläkään yhtään helpompia vähemmistöille ja syrjään jääneille.

Statovcin aiempien teosten Kissani Jugoslavian (2014) ja Tiranan sydämen (2016) tapaan Bolla on huolellisesti rakennettu romaani, jossa Statovcin kielellinen mestarillisuus pääsee entistäkin hienommin esiin. Rakenne on niin hallittu ja kieli niin täynnä tunnetta, että kirjan äärellä tekee mieli tirauttaa muutama kyynel silkasta kunnioituksesta. Teksti ei näpertele tyhjänpäiväisillä kielikuvilla vaan menee suoraan ytimeen. Tuloksena on upea, julma, jylhä ja armottoman rehellinen kirja.

 

Pajtim Statovci: Bolla
Otava (2019)
240 sivua
Kansi: Mirella Mäkilä

Helmet-lukuhaaste 2018

Kun vuodesta on jäljellä enää rippeet, on aika kääriä lukuvuosi 2018 pakettiin ja hahmotella ensi vuoden suunnitelmia.

Blogi on ollut tänä vuonna valitettavan hiljainen, sillä kirjoittaminen ei ole jostain syystä oikein maistunut. Lukuiloa on kuitenkin onneksi ollut, etenkin nyt syksyllä. Helmet-lukuhaaste päättyi lukemaan 45/50, mikä on tähänastinen ennätys. Kirjojen määrä vaikuttaa kasvavan vuosi vuodelta sitä mukaa kun lapsi kasvaa ja alkaa viihtyä enemmän myös omissa puuhissaan. Lukuajasta on jatkuva pula, mutta äänikirjat ja e-kirjat ovat auttaneet hyödyntämään paremmin lyhyitä luppoaikoja esimerkiksi työmatkoilla.

Kokoan tähän muutamia haastekohtia ja -kirjoja, joista en ole taipunut bloggaamaan, mutta joita voin suositella lämpimästi.

 

Olli Jalonen: Taivaanpallo
(47. Kirja kerrotaan lapsen näkökulmasta)
Tämän vuoden Finlandia-voittajasta on kenties sanottu jo kaikki, mutta liitynpä ylistyskuoroon minäkin. Jalonen on pitkäaikainen suosikkini, ja etenkin 14 solmua Greenwichiin on ollut minulle läheinen teos. Taivaanpallossa on samaa henkeä, ja pienen Angus-pojan koettelemukset liikuttavat. Samalla eteen avautuu laaja tutkielma tieteestä, uskonnosta, maailman- ja ihmiskuvista.

Sabine Forsblom: Betinka
(5. Kirja sijoittuu vuosikymmenelle, jolla synnyit)
Sydäntäsärkevä romaani teini-ikäisestä Betinkasta, 70-luvusta ja miehiksi ja naisiksi kasvamisesta. Forsblom ei anna siloiteltua kuvaa suomenruotsalaisen köyhälistön elämästä. Ennen kaikkea kyse on asenteista ja miesten ja naisten kammottavan toksisista rooleista. Päähenkilö Betinka tekisi mieli ottaa syliin, hänelle olisi niin paljon sanottavaa.

Marjo Niemi: Kaikkien menetysten äiti
(21. Kirja ei ole omalla mukavuusalueellasi)
Huikean intensiivinen monologi, jossa ei ole mitään turhaa. Hengästyttävä perhetarina ja sukellus mielen syvään päähän.

Hanna Weselius: Alma!
(38. Kirjan kannessa on kulkuneuvo)
Ohimennen kirjastosta poimittu romaani osui suoraan sydämeen. Weselius yhdistää taitavasti heterogeenisiä tarina-aihioita ja nostaa etualalle naisia, joilla ei ole aiemmin ollut etualalle asiaa – edes omissa elämissään.

 

Pajtim Statovci: Kissani Jugoslavia ja Tiranan sydän
(35. Entisen itäblokin maasta kertova kirja ja 39. Kirja on maahanmuuttajan kirjoittama)
Statovcin upeita romaaneja ei ole suitsutettu turhaan. Ne eivät totisesti ole mitään hyvän mielen kirjoja, mutta vievät tyystin mukanaan. Statovci ohjaa kertomuksiaan varmalla otteella, ja etenkin Kissani Jugoslavian rakenne on niin taidokas, että vallan liikutuin (minä nyt liikutun kaikenlaisesta).

Lucia Berlin: Tanssia ruusuilla ja muita kertomuksia – Siivoojan käsikirja 2
(15. Palkitun kääntäjän kääntämä kirja)
Berlinin proosa taipuu ja hengittää. Kirjailija maalaa tarkkoja kuvia menneiltä vuosikymmeniltä amerikkalaisen yhteiskunnan marginaaleista. Berlin on taitava kertoja, joka ei eläessään saanut ansaitsemaansa huomiota. Viime vuosina tähti on kuitenkin loistanut kirkkaammin.

Seneca: Elämän lyhyydestä
(28. Sanat kirjan nimessä ovat aakkosjärjestyksessä)
Seneca kirjoitti elämäntaidollisen tutkielmansa lähes 2 000 vuotta sitten, mutta ajankohtaisuus ei ole kärsinyt. Hauska ja osuva teksti tylyttää aiheesta kaikkia meitä, jotka tuhlaavat aikaansa turhuuksiin.

Helmet-lukuhaaste vuosimallia 2019 kuulostaa mainiolta, joten aion osallistua geimeihin tulevanakin vuonna. Tavoitteena on jatkaa myös hyllynlämmittäjien ja lukupinojen perkaamista. Myös luettujen kirjojen tilastoimista / muistiin kirjaamista aion jatkaa, ja siihen Helmet tarjoaa onneksi valmiit välineet (taulukoita, joihin löytyy linkki Helmet-haastesivulta). Tänä vuonna tilastot kertoivat muun muassa, että luen hieman enemmän naisten kuin miesten kirjoittamia kirjoja, yhtä paljon ääni- kuin painettuja kirjoja ja että BookBeat on tällä hetkellä tärkein kirjojen hankintatapa (sen dominanssi hieman yllätti). Valtaosa lukemistani teoksista oli kotimaisia.

Hyvää lukuvuotta 2019 kaikille teille ja meille!

© 2021 Hyviä sanoja

Theme by Anders NorenUp ↑