Otsikko yrittää olla suora lainaus Teatteri Jurkan Isä-monologista, jossa näyttelijä Tommi Eronen hauskuuttaa yleisöä paitsi fyysisellä komiikalla, myös oheisen kaltaisilla sanasutkauksilla. Oikeasti en enää muista, menikö tuo satunnaisheitto juuri noin, tai oikeastaan edes sitä, mihin se tarkalleen ottaen liittyi, mutta onko tuo nyt niin justiinsa. Taukoamaton verbaalitykitys ja innovatiivinen sanankäyttö naurattivat kuitenkin.

Isä on Bjarni Haukur Thorssonin kirjoittama rento komedia, jonka on suomeksi kääntänyt ja ohjannut Ilari Johansson. Näytelmää on esitetty aiemmin ainakin Tampereen Työväen Teatterissa. Se on tarina keski-ikään ehtineestä Tommi Erosesta (Tommi Eronen), jonka isyys ei ala ilman komplikaatioita. Yhden miehen esitys luottaa verbaliikan ohella Erosen karismaan ja lapsiperhearjen absurdiudesta revittävään huumoriin. Eikä siinäkään (esityksessä) ole kaikki ihan justiinsa.

Isä (2015), Teatteri Jurkka. Kuva: Jenni Miettinen.

Isä (2015), Teatteri Jurkka. Kuva: Jenni Miettinen.

Eronen pitää lavaa hallussaan pari tuntia ja onnistuu sinä aikana kuoliaaksinaurattamaan yleisöä niin tarkoituksella kuin tahattomastikin. Ylimääräisiä repeilyjä ei ole onneksi liikaa, ja pääosin Eronen suoriutuu intensiivisestä roolistaan hyvin. Tunneskaalaakin teoksesta löytyy, vaikka valtaosa ajasta nauretaankin sykkyrällä – en muista milloin olisin viimeksi räkättänyt noin hervottomasti, teatterissa ainakaan.

Vaikka pienen lapsen äitinä kuuluin selvästi näytelmän kohderyhmään, ei teksti loppujen lopuksi (ja suureksi yllätyksekseni) vedonnut minuun muutoin kuin huumorinsa puolesta. Raskaudesta ja vanhemmuudesta tehdyt huomiot olivat tutumpia keskustelupalstoilta kuin omasta elämästä, eikä emotionaalista suhdetta päähenkilöön syntynyt. Alkuasetelma oli kovin stereotyyppinen, miesten ja naisten perinteisiä rooleja pönkittävä. Sekin ärsytti, että Eronen vaimoaan imitoidessaan kimitti kuin vajaaälyinen. Jos se mies piti sitä naista piipittävänä lässynläänä, niin miksi se meni tekemään lapsen sen kanssa?

Mitä pidemmälle näytelmä eteni, sitä enemmän syvyyttä teksti kuitenkin sai. Loppukohtaus lentokoneessa oli nerokas. Ja nauruni, kyllä se aika katarttista taisi olla. Että hemmetti, tuostakin selvittiin, nyt sille voi jo nauraa. Yleisössä oli myös melko viimeisillään raskaana ollut pariskunta, mitähän he mahtoivat näytelmästä ajatella? Itse olisin samassa tilassa saanut todennäköisesti p-halvauksen.

Sanoinko jo, että nauratti? Jos sinäkin haluat nauraa itsesi tärviölle (ja / tai nähdä Tommi Erosen ilman paitaa), esityksiä on jäljellä vielä kaksi kappaletta.

Isä (2015)
Teatteri Jurkka
Ohjaus: Ilari Johansson
Pääosassa: Tommi Eronen

 

Päivän hyvä sana olkoon päättyvän flunssakauden (ja nauraa räkättämisen) kunniaksi räkä. Äänneasultaan täydellinen four letter word, johon vain suomen kieli kykenee. Välittää täydellisesti sen tunteen, kun rohnustuttaa niin, että pää meinaa räjähtää.