jurkka

 

Bonnie ja Clyde / Teatteri Jurkka 9.9.2016 (ennakko)

Nainen, mies ja auto. Nainen on tarjoilija ja asuu lähiössä, mies juuri vapautunut vankilasta, eikä oikein tiedä, mihin suuntaan lähteä. Molemmat haluavat kiihkeästi pois siitä, missä ovat. Autosta tulee kaksikolle yhteinen tila, joka tarjoaa paitsi pakopaikan, myös lupauksen rajattomasta vapaudesta. Lopulta törmäys yhteiskunnan kanssa on kuitenkin väistämätön.

Bonnie ja Clyde (Teatteri Jurkka 2016). Kuva: Marko Mäkinen.

Bonnie ja Clyde (Teatteri Jurkka 2016). Kuva: Marko Mäkinen.

Teatteri Jurkan Bonnie & Clyde siirtää 30-luvun alussa Yhdysvaltoja terrorisoineen gangsteripariskunta Bonnie Parkerin ja Clyde Barrow’n tarinan onnistuneesti nykypäivään. Peruslähtökohta on toimiva: Bonnien ja Clyden tarina on nostettu irti juuriltaan, ja lavalla nähdään lama-ajan Amerikan sijaan välähdyksiä yhteiskunnasta, joka on hyvin lähellä meidän aikaamme. Essi Räisäsen ohjaama ja yhdessä dramaturgi Iida Hämeen-Anttilan kanssa käsikirjoittama näytelmä kertoo maailmasta, jossa ihmisen suurin toive ja likimain velvollisuus on olla hengästymiseen asti onnellinen, kaunis ja vapaa. Vaan mitä vapaana oleminen merkitsee näiden vaatimusten keskellä? Onko se ylipäätään mahdollista?

Näytelmän rytmi on intensiivinen, hengästyttävä. Essi Hellén ja Markus Järvenpää puuskuttavat Bonniena ja Clydena tiensä katsojien sydämiin ja heittäytyvät rooleihinsa pelottomasti, läkähdyttävällä tarmolla. Henkilöt käyttäytyvät kuin olisivat tavaroiden taikamaailmasta lumoutuneita adhd-lapsia. He haluavat seurauksista piittaamatta kaiken mitä keksiä saattavat, hiustenpidennyksistä viihde-elektroniikkaan ja taloon, jossa on uima-allas. Käyttövoimansa teos ammentaa mielikuvien ja todellisuuden ristiriitaisesta suhteesta. Saatuaan “kaiken” Bonnien ja Clyden on pakko huomata, että valinnoista joutuu tavalla tai toisella maksamaan. Mainio huomio tässä ajassa, jossa puhutaan paljon enemmän ihmisen vapauksista kuin niihin liittyvästä vastuunkannosta.

Bonnie ja Clyde (Teatteri Jurkka 2016). Kuva: Marko Mäkinen.

Bonnie ja Clyde (Teatteri Jurkka 2016). Kuva: Marko Mäkinen.

Näytelmästä on riisuttu kaikki Bonnie ja Clyde -myyttiin liittyvä romantiikka. Lavastus ja puvustus ovat tarkoituksellisen karuja – poissa ovat esimerkiksi Arthur Pennin klassisesta vuoden 1967 elokuvaversiosta muistettavat coolit poseeraukset ja viimeisen päälle tyylikkäät asukokonaisuudet. Jurkan versiossa Bonnien ja Clyden yllä nähtävät siniharmaat koiranoksennuspaidat, hiusdonitsit ja maailman rumimmat sukat korostavat ja kommentoivat omalla osuvalla tavallaan henkilöiden osattomuutta ja ulkopuolisuutta, sitä, ettei heillä rumina ja rahattomina ole mahdollisuutta olla ympäröivän yhteiskunnan täysivaltaisia jäseniä. Bonnie huomaa, että häntä katsotaan niin kuin hän olisi väärässä paikassa, ja Bonnie tahtoo pois. Tästä huomiosta onkin pelottavan lyhyt matka rikokseen ja terroriin.

Näytelmän ensimmäisellä puoliskolla käytetään hieman turhankin paljon aikaa henkilöiden kuumeisen vapaudenkaipuun ja ahdistuksen manifestointiin. Kiinnostavimmillaan ja ajankohtaisimmillaan esitys on tutkiessaan, mitä vaikutuksia osattomuuden kokemuksella on ihmisiin. Teksti on rikas, moniääninen kudelma, joka mahdollistaa useita eri tulkintavaihtoehtoja. Ja kun epätoivo on voittamaisillaan, jättää Bonnie ja Clyde yllättäen pienen toivon liekin lepattamaan kaiken ankeuden  keskelle.