Liian kiire. Liian paljon kaikkea koko ajan, ruuhkavuodet painaa päälle, ei voi keskittyä saati rauhoittua. Voi kun pääsis sairaalaan tai vankilaan, siellä kukaan ei vaatisi minulta mitään!

Kuulostaa sekopäiseltä, mutta ilmeisen yleiseltä mielen heitteeltä, sillä ajatus tulee vastaani säännöllisin väliajoin. Rosa Meriläinen tiivistää fantasian hyvin Hesarin kolumnissaan, lisäksi törmäsin siihen hiljattain Kansallisteatterin Dream Team -näytelmässä sekä viimeisimpänä Todellisuuden tutkimuskeskuksen kiinnostavassa Taidevankila-projektissa.

 

Kuva: pixabay.com

Kuva: pixabay.com

(Luovan) työn ja arkirutiinien yhdistäminen on monisyinen asia. Tarvitaan työrauhaa, tukea, kannustusta, ja ilmeisesti toisinaan myös pakottamista. Mutta koska aika on rahaa, kannustaa moni työnantajakin tekemään työt leväperäisemmin, jotta katetta jäisi enemmän käteen. Ja se ei kaikkien psyykelle sovi, joten haave siitä, että voisi keskittyä yhteen asiaan ja tehdä sen hyvin, ei ole millään muotoa omituinen. Ettei aina tarvitsisi mennä sieltä, missä aita on matalin: siivota sinne päin tai ei lainkaan, ostaa jotain nopeaa ruokaa, lukea uutisista pelkät otsikot… vieläkö joku silittää pyykkinsä?

Toivottavasti Taidevankilan tuloksista raportoidaan julkisesti. Kiehtovaa tämä nimittäin on. Että pitää ihmisen mennä vankilaan voidakseen tuntea olevansa vapaa?!! Hullu maailma.